perjantai 30. tammikuuta 2015

Hyppyasu ja yhteensopivat sortsit


Minulla on itseasiassa kahden jumpsuitin verran hyviä kokemuksia niiden ompelusta. Ensimmäisen niistä ompelin joululahjaksi 2013 ja tämän jälkimmäisen sitten loppukesästä 2014. Haalari on tehty Ottobre Kids Fashionin 4/2012, mallin 17 mukaan. Kangas on Hamburger Lieben Simply Pears. Haalari on toteutettu koossa 104 cm ja kangasta jäi reilusti yli, kun hankin sitä lehden suosituksen mukaisesti. Raidallinen resori on viheliäs kuvattava, mutta en voinut jättää sitä ottamatta, kun se sopii niin mainiosti haalarin värimaailmaan.


Tarkan valmistelutyön lisäksi silittäminen on keskeinen osa ompelusta onnistumista. Tuli silitettyä paljon ja joka välissä. Yhden ajatusvirheen sain aikaiseksi, kun ajatus herpaantui ja leikkasin kaavan viivaa, en saumavaraviivaa pitkin. Onneksi kyse ei ollut kuin muutan sentin kommähdyksestä. Kaksoisneula on kiva kaveri joustavia kankaita ommellessa ja ainakin minun koneeni suostuu toimimaan mukisematta yhteen neulan kanssa. Vetoketjun ompelin kahteen kertaan eli tulihan sitä vähän purettuakin. Ensimmäistä kertaa kokeilin koristetikkauksia, joilla huolittelin resorin ja neuloksen väliset saumat. Se oli yllättävän kivutonta ja pakko myöntää, että kyllähän se vaikuttaa koko yleisilmeeseen.


Kuten jo aikaisemimn totesin. Kangasta jäi yli. Olen valmisvaatteesta muokatulla kaavalla tehnyt itselleni yösortsit ja pidän niistä kovasti, joten kun kangasta kerran riitti sellaiseen projektiin, niin pienen pojan äidille syntyi vielä yhteensopivat sortsit.



Nämä sorstsit taitavatkin olla ainoita housuja, joita olen ommellut ennen sen housujen peruskaavan tekemistä ja kuosittelua, että jyrkällä oppiskäyrällä mennään.


Ompelun illuusio

Olen kyllä ommellut koko ikäni ja käsityötieteen opitojen myötä olen oppinut siitä paljon lisää. Edelleen kuitenkin olen ompeluun liittyvän illuusion vaikutuspiirissä. Epäilen, että kyse on koneen mukanaolosta.


Mielikuvissani ompelu on nopeaa surauttelua ja valmista tulee tuossa tuokiossa. Arvioin siihen kuluvan ajan aina alakantiin. Tai no, onhan ompelu itsessään varsin joutuisaa puuhaa, mutta kaikki se hässäkkä ennen ompelua on hidasta ja laittaa minut koetukselle, sillä en ole sielunrakenteeltani ensinkään pikkutarkka, enkä kovin järjestelmällinenkään. Urheasti olen niellyt sen katkeran kalkin, ettei taitoni ole vielä sillä tasolla, että voisin vain leikata leiskauttaa ja surruutella menemään. Tai voisinhan minä tehdä niinkin, mutta se ei kyllä vastaisi odotuksiani, joten olen päätynyt nöyrästi taidon harjaannuttamisen tielle.

Erilaisia kasseja ja pusseja syntyy jo melko vähällä hampaiden kiristelyllä.
Se on kuitenkin tuottanut tulosta. Alan olla jo pääosin tyytyväinen jälkeeni ja saan aikaiseksi sitä mitä olen suunnitellut. Hetkittäin jopa nautin ompeluprosessista muustakin kuin ideoinnista. Olen kyllä huomannut, etten osaa vielä erityisen hyvin ennustaa kuinka erilaiset materiaalit käyttäytyvät, joten huolellinen valmistautuminen on sitäkin tärkeämpää. Ja kyllähän se palkitsee, kun tuote alkaa muotoutumaan suunnitelulla tavalla. Ennen sitä saa kyllä olla kärsivällinen, paljon kärsivällisempi kuin minä luonteeltani olen.


Kaavoituksesta olen kuitenkin pitänyt alusta asti. Koen sen jotenkin loogisena ja se on vaan niin valtavan siistin makeeta, kun vaate on juuri minun muotoiseni ja istuu kauniisti. Tällä hetkellä prosessissa on housun peruskaavat. Olin valmistautunut kärsivällisyyttä vaativaan prosessiin ja hampaiden kiristelyyn. Niin ei kuitenkaan käynyt! Sain piirrettyä itselleni housunkaavan ilman suurempia murheita ja olen jo onnellisesti kuosittelun puolella. Saahan nähdä mitä siitä sitten tulee, sillä tarkoitus on tehdä katukuvaan sopivat villahousut. Suunnitelmieni mukaan ne valmistuvat sopivasti toukokuun kevätsäihin.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Sirottelua laskevan auringon valossa

Ravelryssä: Phd Sprinkle
Olen innostuja. Viime syksynä todella innostuin Veera Välimäen lyhennettyjen kerroksien iloittelusta. Kyse on siis Simple Sprinkle mallista. Nyt on kuulkaa siroteltu niin silkistä, alpakasta, villasta, puuvillasta kuin viskoosistakin. Viiden huivin jälkeen tuli sellainen olo, että voisihan sitä välillä tehdä jotakin muuta. Luulen villityksen nyt siirtyneen paksusta, monivärisestä langasta neulottuihin sukkiin. Tuntemattomat ovat kuitenkin innostukseni tiet. Silti minulla on kutina, että lyhennetyillä kerroksilla tehdyt kolmiot palaavat vielä. Niistä voisi varioida jotakin vapaammin. Huivi siitä tulisi kuitenkin. Mutta saapa nähdä.


Olen myös kova soveltamaan ja onkin hämmästyttävää miten vähällä soveltamisella näitä huiveja tuli tehtyä. Paksummasta langasta tehdystä huivista jätin vissiinkin kaksi osiota pois ja vain yhdessä huivissa kokeilin Veeran ehdottamaa apulangalle luontia sauman piilottamiseksi. Minusta saumasta tuli hyvin siisti kolmen puikon päättelylläkin, joten sillä mentiin tuota yhtä huivia lukuunottamatta.

Ravelryssä: The Chap Cowl
Kaikki tämän postauksen huivit menivät lahjaksi, ja mikä ilahduttavinta, saaneet varsin ilahtuneen vastaanoton. Phd Sprinklen tein vasta väitelleelle tohtorille, koska jotenkin halusin huomata tuollaisen suuren urakan loppuun saattamista. Tämä on myös se huivi, jonka kanssa koin huopaisia kauhunhetkiä. Onneksi kaikki kuitenkin päätyi parhain päin ja huivi on kuulemma käytössä.


Yllä oleva Chap Cowl on ollut tämän talven ykköshuivi ja voi tuota raidoittuvan langan ihanuutta. Ostin sen Lontoosta syksyllä. Se on Debbie Blissiin 100%:n silkkilanka. Se on yksinkertaisesti taivaallisen ihanaa.


Just Sitting and Sprinkling on tuorein näistä huiveista ja muistuttaa kovasti omaani, joka aloitti koko tämän sirottelun. Siinä olen käyttänyt Langin Sol Degradea, joka on viehättävä, puuvillainen ontelolanka. Sen värimaailma oli niin tihkuvan herkullinen, etten vaan voinut jättää sitä New Yorkiin viime keväänä.

Ravelryssä: Just Sitting and Sprinkling
Minulle käy monesti niin, että ystävieni hyvistä uutisista on pakko päästä iloitsemaan silmukka silmukalta. Just Sitting and Sprinkling on juuri sellainen huivi. Ystäväni elämässä tapahtui jotakin odottamattoman onnellista. Sellaista, jota kyllä toivoi, mutta ei uskonut tapahtuvaksi. Niinpä nämä silmukat tanssivat puikoilla vain muutaman päivän ja huivi käärittiin pakettiin ja laitettiin postiin ja se huivin saapumisilta olikin sitten hyvän jakamista somessa, ihan huolella.


Minä päätin, että nämä huivit kuvataan niissä olosuhteissa mitkä vapaa-aikanani olivat tarjolla. Minulla on tarve pyrkiä pois silottelusta ja kiiltokuvamaisuudesta. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteivätkö tekemäni tuotteet ansaitsisi kunnon valokuvia, mutta se tarkoittaa sitä, etten halua viikko tolkulla odottaa, että kaikki on siloitellusti kohdaallaan ja voin ottaa valokuvia, jotka vastaavat yleisiä odotuksia. Minä toivoisin, että elämä näkyisi blogeissa enemmän sellaisena, kun se on ja sillonhan sinne saattaa sujahtaa vähän persoonaa sekä särmää.




tiistai 13. tammikuuta 2015

Luonnoslehtiö: Mallitilkkuja ja paksua sukkaa

Villatakkivisioita


Neulevisiointi se vaan jatkuu täällä. Elinikäinen villatakkini sai jo mallitilkkunsa ja raitojen paksuuksiakin olen visioinut mittanauhan kanssa ja päätin ottaa violetin langan mukaan yhtenä ohuena raitana. Tarkempia laskelmia en ole vielä ryhtynyt tekemään, mutta asiaa koskeva tutkimusprosessi käynnistyi viime torstaina. Seuraavaksi edessä on paljon neulematikkaa.

Parasta tässä kuitenkin on se yhdessä tekeminen sekä sen jakaminen. Tapasimme viime torstaina Sirkun kanssa tämän projektin puitteissa ja kyllä se aina vaan on kiva yhdessä tehdä ja puhua siitä mitä tehdään sekä kaikesta muustakin. Toistaiseksi tässä prosessissa on pohdittu täydellisen villatakin olemusta ja neulomista sekä omaa neulojuutta (!?). Omien touhuamisen sanoittaminen ja käsitteellistäminen oli varsin mielenkiintoista. Sirkku tutkii tätä prosessia ihan tieteellisesti, mutta minulle ja täällä blogissa se näyttäytyy lähinnä yhteisenä, innostavan projektina.

Pää tähtisumussa


Tein mallitilkun myös pipoa varten, jota suunnittelen itselleni. Tämän Tähtisumupipon juuret ovat luopumisessa. Olen ollut 3,5 vuotta osana ryhmää, joka on ollut yksi minun elämäni merkittävimmistä. Meidän prosessimme päättyi vuoden vaihteessa ja minusta tuo ryhmä ansaitsee pipomallin. Tässä pipomallissa on tähti ja se toteutetaan mitä pehmoisimmasta, harmaasta ja säihkyvästä langasta, jonka hamstrasin viime keväänä New Yorkista. Ja onhan sekin aika kiva ajatus, että joku muukin jossakin näin syntynyttä pipomallia neuloisi.

Baby Cousteau tulee

Olen päättänyt suunnitella Jacques Cousteau- pipomallistani myös vauvaversion. Sitä varten olen rekrytoinut muutamia vauvamalleja ja tehnyt laskelmia, sillä ympäryksen lisäksi myös käyttämäni viiden silmukan jouste on turhan suuri mallikerta pikkuiseen pipoon. Olen tässä nyt haarukoinut sopivia kokoja. Onneksi tuo pipon neulos on joustavaa ja antaa siten vähän armoa vauhdilla kasvavien pikkupäiden verhoamiseen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin maaliskuussa kuvataan Baby Cousteau- pipoja vähän suuremalla porukalla. Olen ollut kovin iloinen vastaanotosta, jonka lähipiirini vauvayhteisö tarjosi tälle idealle. Luvassa on siis pikkupipojen neulontaa vähän runsaamminkin.

Voittoisa taistelu


Kaikki isöäidinneliömekon 50 palaa on nyt liitetty yhteen ja hihatkin asettuivat paikalleen nätisti. Sain mekon jo päälleni ja yllätyksekseni se osoittautui varsin toimivaksi kotelomekoksi. Pohdinnan alla on vielä helman ja pääntien viimeistely. Olen taipumassa simpukkareunaan (scalloped edge), mutta asia vaatii vähän mutustelua ja vielä on pääteltävää jäljellä, vaikka ruudut onkin toteutettu vain kahdella eri langalla...

Säärtä riittää, kun näitä säärystimiä neuloo

Luennot ovat taas alkaneet ja vaikka kässänlaitoksella paljon tehdäänkin, niin näin alkuun on päässyt ihan kuunteluoppilaaksi ja saanut joudutettua niitä keskeneräisyyksiä, joita neulotaan ohuesta (liian ohuesta, jos minulta kysytään) langasta, ohuilla puikoilla.



Oma sääri muuten tuntuu todella pitkältä kun tikuttaa ylipolven ulottuvia balettisäärystimiä kakkosen puikoilla. Langan raidoitus on kyllä ihan kiva, mutta tämän langan tuntumasta en tykkää sitten yhtään, joten sekin voi olla syynä näihin pitkäsäärisiin tuntemuksiin.

Sukat


Paksusta langasta sukkien neulominen on ollut ihanaa ja sukat ovatkin loppusuoralla. Raitojen häiriköiminen yksivärisillä langoilla tuntuu edelleen hyvältä idealta ja puikoilta putoaa varsin hauska pari sukkia ja ihanaa neuloa vaihteeksi jotakin, joka edistyy vauhdilla ja on paljon paksumpaa.

Simple Sprinkle- huivien valokuvausta


En tykkää yhtään siitä ettei valo tahdo riittää kelvollisten valokuvien aikaansaamiseksi. Todella inhoan tätä pimeää aikaa ja kelmeää valoa, joka valokuvissa väijyy. Mielummin kuitenkin yritän ja pyrin kohti parasta mahdollista ratkaisua kuin jätän tekemättä ja vetäydyn poterooni voivottelemaan näitä pohjoisia valo-olosuhteita. Siksikin päädyin tähän luonnosmaiseen keskeneräisyyksien postaamiseen. Jos se sattuu sinun silmääsi, niin tämä myönnytys koskee vain näitä luonnoslehtiöpostauksia. Kyllä täällä edelleen suhtaudutaan kaikella vakavuudella valokuvien laatuun :)

Viikonloppuna olin valokuvaamassa Simple Sprinklejä. Oli hiukan erilaisen biitsitunnelmat, kun meri oli jäässä, aurinko paistoi matalalta ja tyypit näytti lähinnä michelin- miehiltä ulkoiluvarusteissaan. 



Marie Claire des Idees

Ranskalainen käsityölehti tarjoaa virkistävän lisänsä minun ulottuvillani olemaan käsityölehtiskeneen. Ranskalaiseen tyyliin ruoka ja kauneusosioilta ei vältytä tässäkään lehdessä, mutta ennen kaikkea pidän tämän lehden estottomuudesta heittäytyä mukaan siihen mihin on ryhdytty, ideat ja teemat viedään tinkimättömästi loppuun ja siitä vielä ylikin. Lehti on selvästi suunnattu kokeneille käsityöntekijöille ja luotetaan siihen, ettei lukijalla todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä. Se ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja toimitus Suomen kotipostiluukkun on toiminut hyvin. Tämä kertaisen lehden suuria teemoja ovat korkki sekä marmorointitekniikka. Ja kun leikkiin ryhdytään, niin on vaikea heidän ideoidensa jälkeen koittaa keksiä mihin sitä vielä olisi voinut kokeilla. Minun suosikkini olivat kuitenkin väriä räiskyvä kiinalaisteema paperivarjoineen.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Suunnitteluohjelmat ja pipomallin suunnittelu



Työn alla on ollut jo pitkään ohje suunnittelemaani Pohjan-Akka eli Louhi-pipoon. Ensimmäisen version piposta tein syksyllä 2010 ja suunnittelin sen erityisesti pikkusiskoani ajatellen. Olen malliin hyvin tyytyväinen ja viime syksynä neuloin pipon uudelleen toisesta langasta ja toisen värisenä. Jälleen tuli hyvä pipo.


Kaikki tarpeellinen info on tallessa ja ohjekin on kirjoitettu. Toinen versio vaatisi vielä valokuvaussession, mutta sekään ei ole ongelma. Pullonkaulana on nimittäin tuon palmikkomallin saattaminen ohjekuvioksi. Yhden version olen tehnyt taulukkolaskentaohjelmalla. Siitä tuli kömpelö. Kaksi neulemerkkifonttia olen ruotinut läpi ja yrittänyt kuvion tekemistä kolmella eri tablettisovelluksella (Knit designer, Knitting Chart Maker, StitchSchetch). Kaikkialla sama pulma; palmikko, jossa puolet silmukoista neulotaan nurin. Sille ei ole tarjolla kuviota. Knitting iCharts- sovelluksen valmistajat lupaavat tehdä puuttuvan kuvion. Lähetin heille sähköpostia tänään. Jään odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Olisi kyllä ihan mahtavaa, jos he generoisivat minulta puuttuvan kuvion, sillä muuten tämä ohjelma vaikuttaa varsin mainioilta työvälineeltä, jolla saisi ohjeen tekemisenkin sujumaan.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Luonnoslehtiö: Neuleajatuksia

Darling Buds- palmikkoliivi

Onhan se todellista optimismia, että ryhtyy hypettämään kevättä heti vuoden vaihduttua, mutta minulla se menee niin. Nettialennusmyyntejä kolutessani törmäsin useammankin kerran palmikkoisiin, pidempiin neuleliiveihin ja jotenkin vain ihastuin tuohon ajatukseen. Erityisesti, kun varastostani löytyy paksuhkoa, vihreää alpakkaa, vähän suurempaankin neuleeseen.


Moda- lehdestä löysin ohjeen, joka pienin sovelluksin vastasi ajatustani. Mallitilkunkin olen neulonut. Totesin, että 5 mm:n puikot ovat hiukan liian paksut tähdättyyn tiheyteen, niinpä päädyin 4,5 mm:n puikkoihin. Täytyy vielä vähän testineuloa. Tiedän kyllä noiden neulottujen nyppyjen olevan todella ehtaa kasaria, mutta minusta ne nyt kuitenkin sopivat tähän keväiseen nuppu ja silmu- teemaan. Tuossa alkuperäisessä ohjeessa säädetään ihan huolella silmukkamäärien kanssa. Laskeskelin jo tässä vähän mutkia suoraksi ja olen iloinen, ettei minun käsialallani tarvitse käyttää pienempiä puikkoja napakan jousteen aikaansaamiseksi. Käytännössä laskin aloitus- ja joustesilmukkamäärät uusiksi.

Elinikäinen kumppani

Olen päättäny lähteä mukaan opiskelukaverin kandidaatin tutkimukseen, jossa selvitetään kestäväkehityksen arvojen näkökulmasta, täydellisen neulekumppanin valmistelu ja suunnitteluprosessia. Tämä prosessi tulee ainakin alkuunsa näkymään myös täällä blogissa.


Pyrin siis suunnittelemaan ja valmistamaan täydellisen neuletakin itselleni. Minulle täydellinen materiaali on alpakka, sillä villan kanssa tahtoo olla noita yliherkkyyshaasteita ja niitähän ei tällaiseen projektiin tarvita. Toin puolitoista vutta sitten Bolivia-Peru matkaltani bolivialaista alpakkaa villatakin verran ja ne kerät ajattelin tähän käyttää. Kun minun neueltakistani on kysymys, niin raitaahan siinä on. Pujoliivi-blogissa tehtiin viime syksynä mainio raitainen villatakki. Noista raidoista ajattelin ammentaa inspiraatiota oman villatakkini raidoitukseen. Kaavailen myös hyödyntäväni Amy Herzogin Customfit- ohjeita. En ole vielä syventynyt niihin sen tarkemmin, sillä ensin pitää hahamotella paperille millainen se täydellinen kumppani on :)

Vuoden ekat sukat



Inspiraatiota Lankaterapiaa- blogista ja oli pakko päästä tekemään jotakin paksummasta langasta. Kesken on kahdet sukat ja yhdet säärystimet minulle hiukan liian ohuesta langasta. Näiden tekijöiden yhdistelmänä syntyi varsinainen kirjoneuleleikki, joka on minun mittapuullani saanut melkoisesti huomiota Instagramissa. Varpaista varteen, tiimalasikantapäällä ja kierretyllä jousteella sukat syntyvät. Sukan suuhun se italialainen päättely, niin joustaa hyvin. En todellakaan ole mikään kirjoneuleihminen, mutta raidoittuvien lankojen kanssa leikkiminen tuottaa paljon työläämmältä näyttävää illuusiota. Novitan raitojen värjäys ei ole ihan sitä tarkinta, joten raitojen pituudet vaihtelevat vähän. En jaksa kuitenkaan siitä välittää, vaan olen päättänyt olla suurpiirteinen ja keskittyä kokonaiskuvaan.

Väsytystaistelu UFO:n kanssa


Pitkään ja hartaasti olen vääntänyt isoäidinneliöhelmaista tunikaa. Se on ollut tekeillä jo useita vuosia. Nuo neliöt syntyivät vauhdilla muutamassa viikossa. Sen jälkeen tekeminen onkin sitten ollut enenmmän ja vähemmän väkinäistä. Uudelleen lasketuilla silmukkamäärillä miehusta ja hihat syntyivät melko vähäisellä purkamisella viime syksynä. 50:n neliön yhdistäminen onkin sitten ollut sitä todellista tervanjuontia. Ei tullut yllätyksenä, mutta se ei asiaa ihmeemmin jouduta. Enää kahdeksan neliötä yhdistettävänä ja puhtaasti tahdonvoimalla mennään. Tämä olisi hyvä saada pois noiden uusien suunnitelmian jaloista.

Huopa Horroria


Viime vuonna innostuin, jälleen Lankaterapiaa- blogin innoittamana, Veera välimäen Simple Sprinklestä. Ja niitähän on syntynyt 5. Kaksi näistä viimeistelin kuluneella viikolla. Olin päättänyt viedä nämä prosessit loppuun sileytyksineen päivineen. Käytin huivit siis hienopesussa koneessa ja herkemmälle se oli liikaa. Se pääsi huopumisen alkuun. Onneksi kuitenkin niin, että siitä tuli vain hiukan napakampi ja neulepinta on edelleen nähtävissä, utuisempana, tosin. Se olikin ehkä aavistuksen löysä ennen näitä kauhunhetkiä. Olen siis päättänyt kaikesta huolimatta toteuttaa lahjasuunnitelmani tämän huivin osalta.

Downton Abbey Swap


Kuuntelen joitakin amerikkalaisia neulepodcastejä. Yksi suosikeistani on Subway Knits. Siinä new yorkilainen opettaja jakaa neuleharrastustaan. Päätin lähteä mukaan hänen järjestämään Dowton Abbey vaihtoon. Eka jakso näytetään Ameriikassa tänään. Mehän odotamme jo viimeistä ns. joulujaksoa, mutta Amazonin- tontut toivat minulle 5. tuotantokauden DVD:nä, niin voin jakaa ja myötäelää innostustani Ameriikan kanssasisarien kanssa. Näissä puitteissa lähetetään sitten teemaan sopiva paketti ja taivastellaan lisää tätä kaikkea 20-luvun ihanuutta :-) Täytyy myöntää, että olen tästä innoissani ja pakettiin tulee liittää joku teeman sekä aikakauden isnpiroima neule, joten tähän sisältyy eräänlaista yhteisneulontaakin.

Vuoden 2015 teema


Aiemminkin mainitsemani Knitmore Girls on puolestaan puhunut teemasta, joka uudelle vuodelle valitaan. Ei ehkä niinkään tänä vuonna, mutta aikaisempina vuosina. Minusta tämä teema-ajatus tuntui hauskalta ja pyörittelinkin teemavaihtoehtoja loppusyksystä. Teemakseni valkoitui lopulta arvokas-worty. Haluan suhtautua omaan tekemiseeni suuremmalla arvostuksella ja pohtia tekemisiäni, erityisesti neuleissani, siitä näkökulmasta. Haluan tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat minulle iloa ja ylpeyttä, ovat minulle kaiken sen vaivan ja tekemisen arvoisia. Yritän uhrata vähän enemmän ajatusta siihen mitä teen ja suunnitella vähän huolellisemmin. Erityisesti lahjaneuleiden suhteen haluan olla tarkka. Olen nimittäin vääntänyt todella työläitä juttuja lahjaksi, eivätkä ne sitten ole kantaneet toivottua hedelmää tai tuoneet tarkoittamaani iloa. Yritän siis kanavoida voimavaroja hieman toisin ja haluan levittää ajatuksia käsintehdyn lahjan arvokkuudesta. Niihin laitetaan niin kovasti aikaa ja rakkautta. Tai ainakin minä tuppaan laittamaan.

Neulekirjallisuutta


Lomalla olen lukenut Lontoosta syksyllä ostamaani, Ann Hoodin toimittamaa Knitting Yarns- neulenovellikokoelmaa. Kahden novellin jälkeen olen sitä mieltä, että yhteys tarinoissa neulontaan on melkoisen löysä, mutta välissä on myös neuleohjeita ja onhan se jotenkin hauskaa lukea neulomisesta.

Neulevälineitä


Sain joululahjaksi todellisen sulottaren Nancy's Knitting Knacksin langankerijän eli kakuttajan ja sen kaveriksi puiset kerinlehdet. Se on ihana kaksikko! Nyt on kuulkaa kaiken maailman nöttöset saaneet kyytiä ja ihania lankakkusia syntyy. Laadukkaat välineet ovat kyllä silkkaa nautintoa ja sopivat mitä parhaiten valitsemaani arvokkuuden teemaan.