torstai 14. toukokuuta 2015

Sirkku: Re-knitting eli mitä minulla oikein onkaan tekeillä

Holroydin tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan “remake” aspektia, jossa neuloja muokkasi jo olemassa olevaa neuletta. Mielestäni tämän projektin lopputuotteena syntyneet muokatut neuleet eivät kaikilta osin olleet kovin onnistuineita, ja niistä näkyi, että muutos ei ollut luonteva osa lopputuotetta. Siitä lähti ajatus neuloakin jokin lähes täydellinen neulevaate uudelleen. 

Minulla oli kaksi vaihtoehtoista neuletakkia, jotka ovat kumpikin luottovaatteita. Malli ja istuvuus ovat mitä parhaita, mutta materiaali on pettänyt jo muutama käyttökerta sitten. Luottovaatteesta luopuminen on kuitenkin hyvin tuskallista, kuten kuvitella saattaa.  Kirjava neule on tosi kiva, mutta musta sopii useampaan tilanteeseen. Valintapäätökseen vaikutti vahvasti se, että monena aamuna huomasin pähkääväni vaatekaapin äärellä, että mitä tässä nyt laittaa päälle, kun ei ole mustaa neuletakkia. Olin jo yrittänyt uusintaostoksen kautta korjata tilannetta, mutta pikavaatevalmistajani oli mennyt muuttamaan mallia, joten uusi tuote ei ollut lainkaan entisen veroinen. Täydellistä neuletta kohti siis. Hyvän sopivuuden lisäksi kopioitavassa tuotteessa on isot napit, joista pidän. 

 Musta luottoneule,jossa etureuna lerpattaa ja kaulus on rikki...
Kirjava luottoneule, muuten hyvä, mutta nyppyyntynyt
Projektissa on riskejä, kuten materiaali. Kokeilin kolmea erilaista lankaa. Yhtenä oli Dropsin Baby Alpaca Silk, toisena Drops Baby Merino, kolmantena Drops Fabel. Silkkialpakka oli ihanan notkeaa, mutta aika ohutta. Baby Merinosta sain selville, että jos tiheys on hiukankin erilainen kuin suositeltu, neule saattaa venähtää. Fabelissa olisi ollut tekokuitua ryhdittämässä, mutta se tuntui hiukan karkealta. Kestävän kehityksen teesien mukaan sekoitelangat ovat aina huonoin valinta, sillä ne eivät maadu eikä materiaalia voi kierrättää tekokuitunakaan luonnonkuidun takia. Valitsin siis silkki-alpakkalangan, josta toteutan neuleeni. Alkuperäinen suosikkineule on puuvillaa, joten jää nähtäväksi, tuleeko kopiosta käyttöominaisuuksiltaan samanlainen. Vaikka mallin toteutus olisi täydellinen, materiaali voi olla esimerkiksi liian lämmintä.

Piirsin valitusta neuleesta paperikaavat, mutta en laskenut kerroksia ja kavennuksia sen tarkemmin, päätin tehdä niitä koskevat päätökset työn edetessä. Aloitin neulomisen mallitilkusta, jonka perusteella laskin oikeaa silmukkamäärää aloitusta varten. Olin päättänyt tehdä etukappaleet ja takakappaleen yhtenä palana. Kaksi ensimmäistä aloitusta meni pieleen, sillä aloitusreuna ei ollut kaunis. Neulottuani kolmatta - onnistunutta -  aloitusta jonkin matkaa tulin siihen tulokseen, että teen sittenkin kappaleet erillisinä. 232 silmukkaa pyöröpuikolla nr 3, musta ohut lanka...riski leipääntyä tekemiseen uhkasi. Joten vielä kerran purkuun, ja takakappale alulle erillisenä. 

Neulottuani takakappaletta jonkin matkaa keksin, että tarvitsen lisähaastetta, sillä mustan sileän neuleen neulominen käsin oli todellakin hieman puuduttavaa. Päätin opetella tekemään nurjan silmukan oikealla tavalla. Minulla oli hieman itse kehitelty nurjan silmukan tyyli, joten opettelu oli paikallaan. Mutta voi voi, tämän harjoituksen seurauksena käsialani parani siinä määrin, että silmukkamäärä ei enää riittänytkään. Ja eikun purkamaan (tässä oltiin siis jo kainalon korkeudella menossa...) Lessons learned: opettele uudet työtavat pienemmissä yhteyksissä. Ja mittaa!!!

Eli täydellisen neuleen neulomisen aloittamisen prosessi sujui kaikkea muuta kuin täydellisesti :-) 


2 kommenttia:

  1. Moikka! Sulla on todella kiva blogi, omasta blogistani löytyy sinulle tunnustus ja haaste, toivottavasti lähdet mukaan :) (http://tuntematontuunaaja.blogspot.fi/)

    VastaaPoista
  2. Munkin blogissa olisi sulle haaste, jos ennätät kaikkiin vastata :)

    VastaaPoista