sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Makoisa kipupiste

Tämä blogissa vilkkuva elinikäinen kumppani- hanke on johtanut minut hyvin filosofisille urille. Ajatuksella tekeminen herättää paljon ajatuksia. Näihin ajatuksiin ovat sotkeutuneet läsnäolon teemat, jotka ovat lonkeroituneet todellisuuteeni oppimisen tutkimisen myötä. Hankkeessahan on paljolti kysymys käsityön ja kestävän kehityksen tarkastalemisesta. Näistä teemoista on luonnollisesti ollut puhetta Sirkun ja minun yhteisneulontasessioissakin.

Nimesin tälle vuodelle käsityöteeman. Se on arvokas 2015. Tämä teema oli valittu jo ennen kuin lähdin mukaan Sirkun kandihankkeeseen. Valitsemassani teemassa on kyse arvonannosta ja erityisesti käsitöitteni arvostamisesta, mutta itseasiassa arvokas on myös hyvä kestävyyden teema. Kestävä elämäntapa ei ole mikään yksinkertainen asia, joka tulee ratkaistuksi sillä, että elää 3 kuukautta 33 vaatekappalleella tai miten se nyt oli. Kierrättäminen ja uuden elämän antaminen ovat varmasti hyviä asioita, mutta nekään eivät minusta tunnu koko totuudelta.

Minulle kestävä kehitys kulminoituu elämäntavaksi, ei yksittäisiksi teoksi. Ja vihdoin pääsemme siihen miksi otsikossa lukee kipupiste. Tämä ei ole pelkästään helppoa, hauskaa sekä puhdasta omatuntuntoa. Toiminnan muuttaminen ja uusien tapojen oppiminen on hidasta ja paikoin hyvinkin epämukavaa ja kivuliasta. Me elämme maailmassa, joka pyörii kuluttamisen ja kaman haalaamisen ympärillä. Blogimaailmassakin on tavallista houkutella lukijoita jakamalla kamaa. Kamaa on vaan liikaa, me kulutamme liikaa ja tarpeemme ovat liian suuret. Aihe on monisäikeinen, eikä yhtä totuutta korjata tilannetta varmastikaan ole, mutta kaikille meille yhteinen totuus on, että kulutamme WWF:n mukaan kolmen maapallon resurssien edestä. Minulle tämä kaikki palautuu hankintapäätöksiin ja ostohetkiin eli valitsemiseen.


Hankintapäätökset ovat edessä myös käsityössä. Tätä kamanhaalaamisen aikaa leimaa nopeus ja matala hinta. Arvokas teemani hengessä olenkin herännyt kysymään, että miksi käsityön pitäisi olla nopeaa ja halpaa. Kamaa emme varsinaisesti tarvitse lisää ja jos kyse on käsityöstä nauttimisesta, niin sittenhän ei ole väliä tekeekö samaa tuotetta pidempään vai nopeasti useita tuotteita. Olen spontaani ja kun inspiraatio iskee, niin pitäisi päästä vauhdilla näkemään miten hetki sitten leimahtanut ideani konkretisoituu. Tässä kohtaa minun pitäisi hengittää syvään ja katsella ideaani kriittisesti. Tarkempi suunnittelu tukee myös ns. hyvien valintojen tekemistä. Käsillä tekeminen on ihanaa, se pitää ajatukset järjestyksessä, riehakkaan luovuuteni kurissa ja jäsentää olemassaoloani tässä maailmassa, mutta oikeuttaako se tuottamaan lisää kamaa tähän maanpäälliseen kamataivaaseen. Kipeää tekee ja kirpaisee kovaa, mutta minä tahdon kauemmaksi tästä tehotuotantomallista. Haluan opetella harkitsemaan ja valitsemaan tarkemmin mitä tarvitsen ja kuinka pitkäksi aikaa olen tuohon tuotteeseen valmis sitoutumaan.

Käsityö on myös mahdollistaja. Sen avulla on mahdollista valmistaa niitä täydellisiä kumppaneita, joihin liittyy tarina. Itse tekemällä on mahdollista tehdä ratkaisuja, joiden kanssa voi elää pitkään ja näin pidentää tuotteen elinkaarta sekä vähentää sitä kaman haalaamista.

Olen siis päättänyt antaa entistä suuremman arvon sille mitä teen ja mitä kulutan, vaivaa säätämättä. Lisään harkintaa, hankin vähemmän raaka-aineita ja pyrin entistä tietoisempiin valintoihin. Otan aikaa ja nautin siitä mitä olen valinnut tehdä. Kulutan yksinkertaisesti vähemmän. Toisaalta hyväksyn senkin, että aina en onnistu. Koitan olla lannistumatta ja jatkan matkaani tarkoin valiten ja arvostaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti