torstai 23. huhtikuuta 2015

Leikkimökkimekkoja Mekkotehtaasta

Mekkotehdasbuumi pauhaa ja hyvä niin. Uutukainen Mekkotehdas aikuisille on yksinkertaisesti ihana. Krista Keltanen on suosikkivalokuvaajani ja hän on totisesti ottanut upeita kuvia myös tähän toiseen kirjaan. Ensimmäisestä Mekkotehdas- kirjasta olen käyttäny kolmea kaava: kahta tytöille ja yhtä nukelle. Tyttöjen mekkoihin käytin jämä- ja kierrätyskankaita ja kässäkaverini sanoivat, että jos joku vetäisi leikkimökin päälleen, niin se näyttäisi noilta tekemiltäni mekoilta.


Tämä mekko on osa kässänopeopintojen ompelun ekan kurssin suoritusta. Suoritukseen kuului näyte piilovetoketjun ompelusta. Luontoni ei antanut periksi vain ommella piilovetoketjua kappaleisiin, joten varioin tätä Mekkotehtaan Orelma- mallia (koko 98/104 cm) tehtävään sopivaksi. Takasauman vetskarihalkiota lukuunottamatta mekko on tehty täysin kirjan kaavan ja ohjeen mukaan. Tuo kukallinen kangas on Finlaysonilta ja vaaleansininen pilkkukankgas on käsityöpuuvillaa, josta tein itse vinonauhat hihojen, taskunsuiden ja pääntien huolitteluun. Minusta ohuet pitsinauhat ovat käteviä helman huolitteluun. Nuo suuret taskut ovat valloittaneet niin tekijän kuin käyttäjän.


Tuon aiemmin mainitun kurssin tehtäviin kuului erilaisia valinnaisia ompelurakenteita. Valitsin nappihalkion, jonka sain upotettua tähän Mini-Matleena nukenmekkoon. Kirjan versiossa nuken vaatteissa on tarranauhoilla suljettava halkio. Tämän mekon kankaat ja napit ovat Cath Kidstonin mallistosta. Huolittelevan vinonauhan tein vanhasta tyynyliinasta.


Mekkotehdas- kirja on niin ispiroiva, ettei ompelu todellakaan yhteen mekkoon jäänyt. Kurssin jälkeen oli sitten tehtävä seuraava mekko. Tämä on malliltaan Katariina (122/128 cm). Tähänkin leikkelin piilovetoketjuista innostuneena takasauman, mutta eihän vetskari tähän malliin sovi. Minusta tämä on ihana malli ja ilokseni löysin tätä mallia mukailevan Hilman aikuistenkin Mekkotehtaasta. Tahriintunut pöytäliina sai uuden elämän mekkona. Vihreä kangas on siis Marimekon Appelsiini ja ruusukangas on Tildaa. Tein tästäkin kankaasta vinonauhaa, jolla huolittelin helman.


Sen ompelukurssin varsinaisena kurssityönä oli itse kaavoitettu liivihame (koko 86/92). Päätin lisätä sen tähän mekkokimaraan, sillä käytin kaavan mitoitukseen Mekkotehtaan mittoja ja tuota valloittavaa bambiaplikaatiomallia. Mekkotehtaan tyttöjen kaavat ovat oman kokemukseni mukaan aika leveitä ja tästäkin mekosta tuli leveä. Olen mekkoon kuitenkin  oikein tyytyväinen. Kukkakangas on vakosamettia ja sininen pilkkukagas on käsityöpuuvillaa. Kankaat tähän mekkoon hankin kangaskauppa Inkurista.

Ompelussa oikeanlaiset välineet ovat keskeisessä roolissa. Vetoketjuhommissa oikeanlainen paininjalka on varmin tapa onnistua ja aplikaatiot onnistuvat helposti liimakankaan avulla. En ole ollut mikään ompelija. Siinä myös syy miksi Aikuisten mekkotehtaasta inspiroituneena halusin jakaa kanssanne ompelun oppimiskokemuksiani. Jälkikäteen onkin hyvä todeta, että olen oppinut yliopiston ompelukursseilla tosi paljon ja ompelu tuntuu tätä nykyä paljon kotoisammalta. Tekemällä ja kaavoittamalla oppii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti