sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Käsityön merkitys minulle, Sirkun ajatuksia


Olen pohtinut jo pitkään, mitä käsityö merkitse minulle, ja tottahan se on: käsityö on osa jokapäiväistä elämääni. Vaikka en joka päivä teekään käsitöitä, pyörivät erilaiset ideat ja meinaamiset ja keskeneräiset työt päässäni. Vähintäänkin pitää käydä katsomassa “Voihan villasukka” ryhmästä, mitä sinne kuuluu. Kahjoa, sanoisi (ja sanookin) joku asiaan vihkiytymätön J Ymmärrän heidän kantansa, ja minusta on ihan ok, jos joku pitää käsityöinnostustani outona. Kaikilla meillä on omat juttumme, ja käsityö voi tunnetusti olla joillekin tuskien taival. Itselleni esimerkiksi taas musiikki on aika vieras alue. Tykkään kuunnella musiikkia, mutta en ymmärrä juurikaan mitään nuoteista, ja sävellajeista puhuttaessa ollaan jo todella extreme alueella…musiikin syvin olemus ei vain yksinkertaisesti kiinnosta minua.

Minulle käsityö on itsensä ilmaisemista, omintakeisten vaatteiden aikaansaamista, harrastus, ajanviete, tapa haastaa itsensä, alue, jolla voi oppia uutta. Kässän opiskelussa on ollut ihanaa hurahtaa aina uuteen tekniikkaan, vaikka jotkut jutut eivät sujuneetkaan ihan niinkuin oli ennakolta ajatellut.  Värjääminen, huovutus, kirjonta, ompelu, wau miten upeaa. Koneneulonta oli melko haastavaa, mutta siinäkin oli vielä purkamisen ja uudelleen yrittämisen mahdollisuus. Kankaanpainanta sen sijaan oli melko armoton laji, kun päästiin kuosin painamiseen asti. Kuvion täsmällinen asemointi oli hankalaa, ja sitten kun vihdoin oli edes hiukan vauhdissa, iski ilmiö nimeltä seulan tukkeutuminen tai värin valuminen väärään kohtaan…Virheiden korjaaminen oli aika hankala prosessi. Sinänsä tuokaan oppimiskokemus ei ollut huono, sillä se auttoi tajuamaan oman toiminnanohjausjärjestelmän asettamia rajoja. 

Käsityö on myös rauhoittumista. Viime viikot ovat olleet melkoisen vauhdikkaita, ja neulomiseen ei ole jäänyt juurikaan aikaa. Kun vihdoin onnistuin eräällä luennolla kaivamaan neuletyöni esiin, saatoin melkein kuulla, miten verenpaine ja pulssi laskivat normaalille tasolle. Neuletyönä oli tuolloin juurikin tämä elinikäinen kumppani –hanke. Yksivärinen lanka, ei kuvioita, ei pintaneuletta vaan pelkästään kerros oikeaa, kerros nurjaa, sama uudelleen, ja vielä uudelleen, ja vielä uudelleen… Suorastaan meditatiivinen kokemus.

Neulomista ja sen vaikutuksia ovat tutkineet muutkin, ja päässeet sellaisiin tuloksiin, että neulominen auttaa keskittymään, auttaa ratkaisemaan ongelmia, auttaa jäsentämään ajatuksia ja jopa auttaa heitä, joilla on kroonisia kipuja tai masennusta. Neulojalla on neulojan vapaus, mutta neulomisen järjestelmällisyys ja samankaltaisuus tuovat omalta osaltaan turvaa ja järjestystä neulojan mieleen. Silmukka on aina silmukka! Millainen mahtaisi olla oodi silmukalle?

No, jotta ei juututtaisi pelkkään neulomiseen, muutama sana siitäkin, mitä käsityö muuten merkitsee minulle. Minulle on tärkeää saada jotain valmiiksi. Tämänhetkinen leipätyöni on sellaista, että asiat kestävät usein pitkään, ne ovat mutkikkaita, niiden eteneminen ei riipu yksin minusta ja lopputulosta on vaikea arvioida, sillä joku on aina tyytymätön. Käsityö on juttu, jonka sujumisesta vastaan vain itse. Voin itse suunnitella mitä teen, voin itse hankkia tietoa ja apua, ja voin itse määritellä senkin millaiseen tulokseen olen tyytyväinen. On huojentavaa voida toimia näin.

Jännittävin hanke, mikä minulla juuri nyt on kesken, on farkkuhame Eero Aarnion ihanasta Ghost –kankaasta. Jännä nähdä, tuleeko siitä suosikkivaate, kuten arvelen. Hyvänä kakkosena on tulossa farkut collegekankaasta. Niistä tulee varmaan kivat. Mukavaa on sekin, että korjauslistalla on yhden pienen Enni-tytön takin hihansuiden kuminauhat, jotta retrotakki saadaan taas käyttöön. Tämä hanke tuntuu ympäristöystävälliseltä. Käsityön ilo voi tulla sitäkin kautta, että voi saada ystävän vaatteen jälleen toimivaan kuntoon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti