sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Omakohtaista polkua kestävästä kehityksestä

Kerron tässä omia kokemuksiani ja ajatuksiani aiheesta, jota voidaan käsitellä monesta aspektista. Kestävä kehitys on tärkeä, mutta ei kovin yksinkertainen asia.Käsityönopettajan koulutuksessa suoritin ensimmäisenä vuonna kaksikin kurssia, joissa puhuttiin aiheista kestävä kehitys, kestävä käsityö ja hidas muoti. Kiinnostuin aiheesta kovasti ja halusin tietää mitä se oikeasti on. Mistä tavallinen kuluttaja voisi tietää, mitä tarkoittaa kestävä kehitys ja miten toimia sen periaatteiden mukaan omassa elämässään. Näin yhtenä ongelmana ainakin tiedon puutteen, sillä monenkirjavat merkinnät ekologisesti tuotetusta eivät välttämättä kerro kuin osan totuudesta. On myös vaikeaa tietää ennakolta, mikä tuote on kestävä ja laadukas ja mistä vaatteesta tulisi kestosuosikki. Laatukaan ei ole tässä aina ratkaiseva tekijä.Brundtlandin komission raportissa vuodelta 1987 kestävä kehitys määritellään näin: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”.Kalskahtaa komealta, mutta ei auennut minulle vieläkään, halusin edelleen tietää mitä se oikeasti on, ja mitä tarkoitaa esimerkiksi ”kuluttajan osallistuminen designprosessiin”. Halusin löytää taustalta niin konkreettisia esimerkkejä, että kuka tahansa ymmärtää minkälaisista toimista on kysymys.Pääsin alkuun konkretian etsinnässä päästyäni Fletcherin ja Grosen Fashion & sustainability : design for change -kirjan kautta kiinni kolmeen käytännön esimerkkiin. Seuraavaksi kokeilin internettiä ja löysin linkin Fashionista -lehden sivuille, jossa listattiin kymmenen firmaa, jotka voidaan laskea kestävän kehityksen toteuttajiksi. http://fashionista.com/2012/04/10-eco-friendly-fashion-brands-we-can-get-behind  Listaajana tosin ei ole mikään virallinen taho, mutta näiden esimerkkien kautta pääsin jäljille siitä, millaisia toimia kestävä kehitys voi pitää sisällään. Se voi olla esimerkiksi leikkuujätteen minimointia, materiaalin värjäämättömyyttä, paikallista tuotantoa, luonnonmateriaaleja, tuunaamista, väriaineiden vähentämistä jne.Noh, periaate alkoi siis valjeta, mutta ahdistus vain lisääntyi: kun tämä kaikki tiedetään, miksi mikään ei muutu? Millaisia tuulimyllyjä vastaan oikein taistellaan?  Ja sitä kautta pääsin vielä perimmäisemmän kysymyksen äärelle: miksi kaikki ostavat koko ajan lisää? Mistä meille on tullut tämä jatkuvan ostamisen tarve?Näihin aikoihin meillä oli kurssitehtävänä oman vaatevaraston inventointi. Perheen hihkuessa vieressä kirjoittelin huikeita lukemia lapulle ja ihmettelin itsekin, miten ihmisellä saattoikaan olla niin paljon vaatteita...Vaikka en ole kova shoppailemaan, olen tosi huono hävittämään mitään. Vielähän joku vaate voi päätyä uudelleen käyttöön, tai ehkä sitä voisi tuunata tai kaventaa lahkeet jne. Toisaalta tajusin tässä vaiheessa myös sen, että kaapissani on oikeasti jopa 20 vuotta vanhoja vaatteita, jotka palvelevat edelleen moitteettomasti. Valitettavasti on iso kasa myös niitä, jotka odottavat sitä tuunausta tai korjausta.... Joka tapauksessa kyseinen inventointitehtävä ja eritoten sen tulos oli siinä määrin traumatisoiva kokemus, että ryhdyin viettämään ”älä osta mitään” –loppuelämää ja jatkoin pohdintoja siitä, miten saisin koko maailman mukaan hankkeeseeni. Tuunailin ja uusiokäytin, mutta minusta tuntui, että näin ei maailma vielä muuttuisi tarpeeksi. Tuunailukaan ei oikein onnistunut: 90-luvulla vaatteet olivat totisesti leveitä ja ihanan värisen takkini muodistamisyritys kaventamalla oli iso operaatio, jonka lopputulos ei ollut vaivan arvoinen. Takki on edelleenkin liian leveä, sillä taskut rajoittivat miehustan kaventamista ja hihoista tulee liian lyhyet, jos niiden pyöriötä yrittää vielä jyrkentää.
Vaateinventaarion jälkeiset toimet muuten vaihtelevat. Jotkut alkoivat sen jälkeen karsia vaatevarastoaan, mutta minä en ryhtynyt siihen. Tosi hamsteri pysyy uskollisena tavoilleen, mutta selitystäkin löytyy: vaatteita on kierrätyksessä ihan tarpeeksi ilman minun panostani. Haluan poistaa varastoani vasta, kun olen varma, että joku vaate on varmasti tarpeeton.Seuraavaksi kohdalle osui kurssi, jossa tutkittiin huippumuotia ja käsityötä. Tätä kautta kirkastuikin muutama tärkeä kestävän kehityksen aspekti:  laatu ja ajattomuus. Oivalsin, että kestävää kehitystä voi edistää hyvin monella muullakin tavalla kuin hankintalakolla. Loppuviimeksi ”älä osta mitään” ei ole kovin toimiva konsepti. Kaikki se, mitä sanotaan itsensä ilmaisemisesta pukeutumisella, pukeutumisen tarkoituksenmukaisuudesta ja tilanteeseen sopivuudesta konkretisoitui itselleni viimeistään muutaman työtilanteen sekä yhden laskettelureissun yhteydessä. Uudet oikean kokoiset toppahousut todellakin lisäsivät viihtyvyyttäni rinteessä. Tärkeä oppi sekin, että kestävästä kehityksestä voi tulla taakka, jos päädyt rajoittamaan hankintoja siinä määrin, että se vaikuttaa omaan hyvinvointiisi.Nyt olen siis kierroksellani siinä tilanteessa, että ostan taas toisinaan vaatteita. Aiempaan verrattuna ostan vähemmän, mietin päätöstä pidempään ja pyrin tarkemmin miettimään, ovatko vaatehankintani varmasti minun tyylisiäni. Ekologisuus pohdituttaa ja minua vaivaa, etten pysty luotettavasti selvittämään mistä ja miten vaate on tehty. En ole kuitenkaan asettanut mitään ketjua boikottiin, sillä esimerkiksi pitkähihaisen T-paidan hihat ovat tarpeeksi pitkät vain HM:n tuotteessa. Se saatetaan valmistaa eettisesti epäilyttävissä oloissa, mutta jos vaihtoehtona on ostaa huonommin sopiva ekologisesti varmempi tuote, onko loppujen lopuksi epäekologisempaa, jos jälkimmäinen jää käyttämättä liian lyhyiden hihojen takia? Mielenkiintoinen pohdinta.Omaan käyttäytymiseeni pystyn siis vaikuttamaan, suuriin asioihin, kuten vaatevalmistajien toimien muuttumiseen yksi ihminen yksinään ei niinkään voi vaikuttaa. Uudenlainen yhteisöllisyys voisi tuoda muutosta siihen, ettei shoppailu olisi niin tärkeä ajanviete. Jos käyttäjät voisivat vaikuttaa siihen, millaisia vaatteita voivat ostaa, uusintaostamisen tarve olisi ehkä pienempi. Nythän valmisvaateteollisuus sanelee mitä on saatavilla. Vaatteiden teettäminen oman maun mukaan taas vaatii enemmän aikaa ja vaivaa käyttäjältä. Tietoa aiheesta on paljon, mutta ajattelun ja asenteiden muuttuminen on todella hidas prosessi.Tällaisessa vaiheessa siis on omakohtainen kierrokseni kestävän kehityksen aiheen tiimoilta. On ollut jännittävää nähdä, miten asiasta karttunut tieto on vaikuttanut ajatteluuni eri vaiheessa.  Olen kokenut todella hienoja ahaa-elämyksiä. Jää nähtäväksi mihin tässä vielä päädytään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti