lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kirjoneuleen salainen resepti

Onneksi sitä uskaltaa innostua, vaikka takana on huonoja kokemuksia. Kirjoneule on vienyt minut ihaniin paikkoihin. Pikkuhiljaa ja salakavalasti kirjoneule houkutteli minut puolellelleen. Olen myös ymmärtänyt olla haukkaamatta liian suurta palaa kerralla. Valoittavia tekijöitä ovat olleet yksinkertaisuus, lyhyet lankajuoksut, suuret toistomäärät sekä alpakkalanka. Toimiihan tuo villallakin, mutta alpakkakirjoneule laskeutuu minusta kauniimmin.

Talvemme ei ole ollut Helsingissä erityisen kylmä ja hyvin vähäluminen, mutta silti tuohon kylmään ja harmaaseen aikaan tarvitaan lohtua. Sitä nämä suunnittelemani myssyt todellakin ovat. Halusin tehdä paksun ja pehmoisen, pohjoismaisesta kirjoneuleesta ammentavan hiippamyssyn tupsuineen päivineen. Aloitin tuosta turkoosi-harmaasta myssystä. Ajattelin siitä ystävänpäivälahjaa. Neulominen oli koukuttavaa ja myssy valmistui hyvissä ajoin. Siinä innostuksen ja ystävänpäiväajatusten huumassa päädyin sitten tekemään itselleni myssyn samalla idealla. Ja siinä sitten oltiin niin suloisina saman sarjan myssyissä, kun ystävänpäivä koitti.


Myssyt rakentuvat siis kahdesta eri neulepinnasta sekä muutamasta kavennuskerroksesta. Halusin kaksinkertaisen taitteen ja voih miten suloiselta tuo napakka kaksikertainen jouste tuntuu, kun myssyn saa päähänsä. Kirjoneule on käytännössä kaksikertainen ja lämpöinen ja pehmoinen siis sekin. Lopuksi tein kavennukset muutamalla kerroksella, yhdellä värillä. Vihreä-valkoisen hattu on hiukan syvempi kuin tuo turkoosi-harmaa. Alpakkakin tuntuu hyvin pysyvän napakkana, kun tein jousteen pienemmillä puikoilla ja vähemmällä silmukkamäärällä. Ja lopuksi, kun ymmärtää vielä päätellä aloituslangan ns. oikealle puolelle, niin se ei sitten vahingossakaan vilku, kun taite on käännettynä paikalleen.

Tupsut tein muovisella tupsukehikolla. En ollut sellaista aikaisemmin käyttänyt. Hyvin pärjää varmasti ilmankin, mutta minusta tupsukehikko on varsin toimiva väline. Tupsut ovat villasekoitelankaa. En nähnyt tarvetta hölvätä ihanaa babyalpakkalankaa niihin ja sattuipa vielä niin hyvin, että tupsulangatkin löytyivät omista varastoista.

Minua inspiroiva mahdollisuusavaruus aukeaa siis kahden silmukan levyisellä mallikerralla. Kaikkea haluamaani en ole vielä kokeillut, joten saahan nähdä mikä houkutta seuraavaksi.


Pipojen tarkemmat tiedot löytyvät Ravelrystä: I'm your Valentine Beanie & Would you be my Valentine Beanie. Kirjoneuleekaaviot on tehty Knitting iChart- ohjelmalla.

2 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää! Minäkin olen väsännyt pari kirjoneuletta ja ihan hullaantunut niihin. Nyt tekeillä yksi norjalainen kesäneule. Ensimmäinen neule meni penkin alle, koska en tajunnut että kirjoneule "tiukentaa" niin paljon itse neuletta, mutta aina oppii jotain. Kiva blogi sinulla, olen seuraillut jonkin aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Terhi! Kiitos kommentistasi ja kivaa, että seurailet :-) Luulen, että suurin syyllinen siihen miksi kirjoneuleen kanssa ei ole aina niin helppoa, on just toi kireämpi neulepinta. Silti kuitenkin vision vauvan neuletakkia tällä "salaisella" reseptilläni.

      Poista