perjantai 6. helmikuuta 2015

Luonnoslehtiö: Hurjaa huumaa


Simppeli kirjoneule on ollut jo kuukauden verran lempileikkini. Se on hämmentävää, sillä aina tähän huumaan asti, kirjoneule on herättänyt pääasiassa kiristelyä leukaperissä ja rehellisyyden nimissä en todellakaan osaa sanoa mikä muuttui. Miksi nyt yhden kirjoneuleen valmistuttua, täytyy puikoille saada pikapikaa seuraava. Ehkä se on yksinkertaisesti, yksinkertaisuus. Aiemmat kirjoneulekokemukseni ovat pääsosin esittäviin kuvioihin pyrkivistä malleista. Sellainen kokonaisuus, pitkiä lankajuoksuja vältellen tai langankiepputtelun kanssa on huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus ja minun pääkopassani se aiheuttaa ihanasti ja kaikessa rauhassa soljuvan virtaustilan katkeamista. Mene ja tiedä, ehkä kyse on tästä tai sitten ei. Huuma on kuitenkin ihanaa. Tämän hetken saldo on kaksi paria sukkia ja kaksi hiippapipoa. Hiippapipot tupsuineen päivineen ovat "hyshys"- projekti vielä viikon verran, mutta luvassa on muutakin visuaalista dataa kuin näitä pokkariräpsyjä. Pipot ovat ihan omaa designia ja niistä on tarkoitus kirjoitella ohjekin.

Vanhoista sukista ja uudesta takista



Elinikäinen neuletakki projekti edistyy. Laskelmat on tehty. Laskelmien pohjalta löysinkin La Maison Rililien Bluesand Cardigan- mallin sovellettavaksi. Varsin perinpohjaisesti tehty ohje on tehnyt minuun vaikutuksen. Takki neulotaan ylhäältä alas ja se olikin yksi kriteereistäni. Tällä tavalla en olekaan aikaisemmin takkia neulonut. Neuloin ekat 10 krs. kahteen kertaan, kun piti vhän selvitellä silmukkamerkkien plaseeraamista kaarrokkeessa. Ei käynyt minun ja suunnittelijan ajatukset ihan yksiin, ei. Tällä hetekllä huidellaan jo pitkällä kainaloiden alapuollella ja sen minä vaan sanon, että voi pojat, tästä tulossa kyllä melkoinen neuletakki. Lopulta päädyin kuitenkin tasaraitoihin ja jättämään violetin värin ulos. Tällä hetkellä sitä seilataan ihanassa neulevirtauksessa, kohti helman taskuja ja muita yksityiskohtia.

Vihreäkulta-sukat on oma mallini. Suunnittelin sukat syksyllä 2007. Ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. Nyt olen jotenkin uudelleen innostunut tuosta palmikkovariaatiosta ja kierretyt oikeat silmukat nyt vaan ovat kestosuosikkejani. Taidan päivittää tuon sukkaohjeen ja kääntää englanniksi. Hiukan kuttittelee pipon tai käsineiden suunnittelu samaa kuviota hyödyntäen.

Omituista silppua



Mikähän tähän neulojaan on iskenyt. Sen lisäksi että kirjoneule maistuu, niin kaikki keskeneräisyyden on pitänyt kaivaa esiin ja saattaa loppuun. Lähinnä naurattaa, kun huomaa kuinka lähellä loppua se into on usein hyytynyt. Kuitenkin nämä viimeisimmät kaivaukset opettavat selkeästi yhden asian ja se on se, ettei minun pitäisi tuohon silppuvirkkaukseen ryhtyä, vaikka olisi kuinka suloinen otus tarjolla. Kasasin tuon oikeanpuoleisen silpun. Maailmankaikkeuden söpöintä pupua tavoiteltiin. Jo kasaamisen alkuvaiheessa alkoi käydä selväksi, ettei sitä ole tulossa. En ole ollenkaan samaa mieltä ohjeen tekijänkään kanssa, mutta ongelma voi olla käyttäjälähtöinenkin. Lopputulos oli varsin postmoderni, kuin scifileffasta karannut geenihybridi. En todellakaan tiedä mitä sille teen tai koska pystyn laittamaan sen edes linssin taakse. Ärsyttää ja paljon!

Keskeneräisyydet alkavat loppua!? Kummallista. Pitää vähän tunnustella onko tämä muutos ylläpidettävä tila vai täytyykö kylvää uusi sato. 

Huuma pitää pintansa


Seuraavat sukat ovat jo puikoilla. Tuttuihin ja tylsiin, korin pohjalla pyörineisiin raitalankoihin on tullut kummasti eloa. Ja aina se vaan tuntuu yhtä jännittävältä, että mitä tapahtuu seuraavan värin kohdalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti