perjantai 23. tammikuuta 2015

Sirottelua laskevan auringon valossa

Ravelryssä: Phd Sprinkle
Olen innostuja. Viime syksynä todella innostuin Veera Välimäen lyhennettyjen kerroksien iloittelusta. Kyse on siis Simple Sprinkle mallista. Nyt on kuulkaa siroteltu niin silkistä, alpakasta, villasta, puuvillasta kuin viskoosistakin. Viiden huivin jälkeen tuli sellainen olo, että voisihan sitä välillä tehdä jotakin muuta. Luulen villityksen nyt siirtyneen paksusta, monivärisestä langasta neulottuihin sukkiin. Tuntemattomat ovat kuitenkin innostukseni tiet. Silti minulla on kutina, että lyhennetyillä kerroksilla tehdyt kolmiot palaavat vielä. Niistä voisi varioida jotakin vapaammin. Huivi siitä tulisi kuitenkin. Mutta saapa nähdä.


Olen myös kova soveltamaan ja onkin hämmästyttävää miten vähällä soveltamisella näitä huiveja tuli tehtyä. Paksummasta langasta tehdystä huivista jätin vissiinkin kaksi osiota pois ja vain yhdessä huivissa kokeilin Veeran ehdottamaa apulangalle luontia sauman piilottamiseksi. Minusta saumasta tuli hyvin siisti kolmen puikon päättelylläkin, joten sillä mentiin tuota yhtä huivia lukuunottamatta.

Ravelryssä: The Chap Cowl
Kaikki tämän postauksen huivit menivät lahjaksi, ja mikä ilahduttavinta, saaneet varsin ilahtuneen vastaanoton. Phd Sprinklen tein vasta väitelleelle tohtorille, koska jotenkin halusin huomata tuollaisen suuren urakan loppuun saattamista. Tämä on myös se huivi, jonka kanssa koin huopaisia kauhunhetkiä. Onneksi kaikki kuitenkin päätyi parhain päin ja huivi on kuulemma käytössä.


Yllä oleva Chap Cowl on ollut tämän talven ykköshuivi ja voi tuota raidoittuvan langan ihanuutta. Ostin sen Lontoosta syksyllä. Se on Debbie Blissiin 100%:n silkkilanka. Se on yksinkertaisesti taivaallisen ihanaa.


Just Sitting and Sprinkling on tuorein näistä huiveista ja muistuttaa kovasti omaani, joka aloitti koko tämän sirottelun. Siinä olen käyttänyt Langin Sol Degradea, joka on viehättävä, puuvillainen ontelolanka. Sen värimaailma oli niin tihkuvan herkullinen, etten vaan voinut jättää sitä New Yorkiin viime keväänä.

Ravelryssä: Just Sitting and Sprinkling
Minulle käy monesti niin, että ystävieni hyvistä uutisista on pakko päästä iloitsemaan silmukka silmukalta. Just Sitting and Sprinkling on juuri sellainen huivi. Ystäväni elämässä tapahtui jotakin odottamattoman onnellista. Sellaista, jota kyllä toivoi, mutta ei uskonut tapahtuvaksi. Niinpä nämä silmukat tanssivat puikoilla vain muutaman päivän ja huivi käärittiin pakettiin ja laitettiin postiin ja se huivin saapumisilta olikin sitten hyvän jakamista somessa, ihan huolella.


Minä päätin, että nämä huivit kuvataan niissä olosuhteissa mitkä vapaa-aikanani olivat tarjolla. Minulla on tarve pyrkiä pois silottelusta ja kiiltokuvamaisuudesta. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteivätkö tekemäni tuotteet ansaitsisi kunnon valokuvia, mutta se tarkoittaa sitä, etten halua viikko tolkulla odottaa, että kaikki on siloitellusti kohdaallaan ja voin ottaa valokuvia, jotka vastaavat yleisiä odotuksia. Minä toivoisin, että elämä näkyisi blogeissa enemmän sellaisena, kun se on ja sillonhan sinne saattaa sujahtaa vähän persoonaa sekä särmää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti