tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulukalenterisukat


Jo aiemmin mainitsemani, tämän joulun teemaksi valikoitunut kässäsaituruus, sai iloisesti vahvistusta Jämälankasukkajoulukalenterista. Jotenkin se istui niin hyvin käsitöistä ja joulunajasta nauttimiseen. Villasukat nyt ovat aina tervetulleita, mutta tällainen väri-iloittelu on lähinnä iloista ja onnellista leikkiä. Koska minulla oli varsin maltillisesti muuta neulottavaa joulun alla, oli minulla mahdollisuus joka päivä pysähtyä neulomaan joulukalenteria ja nauttia siitä täysin siemauksin.


Sukkien raitoihin on kätketty hauskoja pieniä tarinoita ja sattumuksia. En tarttunut kirjoneulemalleihin, vaikka arvostankin kovasti Neulistin ja Vyyhdin tekemää työtä noiden mallien tarjoamiseksi. Sukkalankojen jämäni ovat suurelta osin sport- vahvuisia ja raidoittuviksi värjättyjä, joten sukissani oli vähemmän silmukoita ja enemmän raitoja (sukat Ravelryssä). Se ei kuitenkaan menoa haitannut, päinvastoin. Turha kontrolli pois ja eteenpäin päivä kerrallaan. En ollut aikaisemmin käyttänyt Judyn Magic Cast Onia, mutta olihan se nimensäveroinen ja sitä tulee varmasti käytettyä jatkossa. Tein tiimalasikantapään, sillä minun historiani noiden jälkeenpäin tehtävien asioiden, kuten peukalot tms. ei ole erityisen tuottoisa. Varteen en tehnyt levennyksiä ja tuon sukan suun jouste on 10 kerrosta. kierretyin silmukoin. Päättämisen hoidin italialaisella päättelyllä (italian cast off). Se on minusta paras konsti päättää joustava reuna. Se vaatii kyllä opettelua, mutta minusta tuo opettelu on vaivan arvoista. (Olen käyttänyt tätä käsityötieteen neulonnanlehtorin prujua apuna. Ohje italialaiseen päättelyyn löytyy sivulta 25.)

Tämä on satunnaisesti kaapattu ruutu kalenterin ensimmäisestä jaksosta.
Huomasittehan tuon virkatun tähtimaton?

Jämäsukkalankakalenterin pariksi valikoitui Ylen lasten joulukalenteri Porokuiskaajan arvoitus. Voi, pojat, että olivat tehneet lavastamossa ja puvustuksessa hyvää työtä ja mikä ilahduttavinta itse tekeminen ja neuleet olivat osa miljöötä. Minusta myöskin Timo Parvelan tarina oli varsin onnistunut ja nuo alle 10 minuuuttiset pätkät tihkuivat joulufiilistä.


Kiitokset vielä kerran Missä neuloimme kerran blogiin. Ja kiitokset kaikille kanssaneulojille, joiden kanssa tätä iloa jaettiin erityisesti Instagramissa (#scrapyarnsockadventcalendar). Tämä oli aivan mahtavaa!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Tontun suuri muodonmuutos

Lähipiiriin valmistui uusi sauna. Ja sinne houkuteltiin ihan tosissaan saunatonttua. Lopulta, Temppeliaukion kirkon kulmalta löytyi yksi joulutonttu, joka oli valmis uuteen tehtäväänsä ja suostui suureen muodonmuutokseen.


Jokaiselle itseään kunnioittavalle saunatontulle nyt on selvää, ettei asustus voi olla punainen. Värimaailmaan suhteen päädyttiin vihreään ja harmaaseen. Vanha tonttumyssy sai lähteä ja neuloin tilalle tuollaisen villaisen, vaaleanvihreän. Hattu on pienin versio, jonka olen Jacques Cousteau-pipostani neulonut. Se otettiin hyvin vastaan ja vedettiin syvälle päähään. Niin syvälle, että vain nenänpää jää näkyviin. Kaiken tuon parran lisäksi.


Uudessa, rouheassa nutussa päädyttiin trendikkäästi kierrätyslankaan. Takki on mittojenmukaan tehty ja istuu varsin oivallisesti uudelle omistajalleen. Eivätkä punaiset töppöset tietenkään sopineet uuteen saunatontun imagoon, joten villasukkien mallia hyödyntäen, tonttu sai varsin kevyet, tummanvihreät  töppöset alleen.

Muutokset ovat aina muutoksia. Uudet tilanteet jännittävät, jopa paljon elämää nähneitä tonttuja. Onhan se kuitenkin melko erilaista olla joulunpunainen tonttu, jota turistit ihailevat, kuin saunatonttu Pohjois-Espoolaisessa pihasaunassa. Kuulumiset kuitenkin kertovat, että varsin kotoisa paikka sieltä saunan ikkunalta kuitenkin löytyi ja uusi elämä saunatonttuna on alkanut mukavasti.


Hurja muodonmuutos löytyy myös Ravelrystä.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Minun pieni, suloinen jouluni

Kuuntelen muutamia neulepodcasteja Rapakon takaa ja yhdessä niistä (Knitmore Girls) kannustettiin Saiturin joulun hengessä, käsityösaituruuteen (#grichalong). Teemme kuitenkin käsitöitä nauttiaksemme, joten miksi niin ei tapahtuisi aikana, jolloin ilmassa on juhlaa, satua ja taikaa. Miksi olisi syytä laittaa pystyyn nyrkkipaja, joka on yhtä hikeä ja suorittamista aattoon asti? Itse en osannut vastata tähän kysymykseen ja niinpä päädyin kokeilemaan kässäilijästä itsestään hyvältä tuntuvaa joulun valmistelua. Tulos ei ollut ehkä muodollisesti yhtä pätevä kuin nyrkkipajan seuraukset, mutta mieli on paljon parempi; rauhallinen ja onnellinen. Voin sanoa nauttineeni ja viettäneeni yhtä elämäni onnellisinta joulua. Se ei ole suuri ja mahtipontinen, mutta tuntuu hyvältä ja on taatusti minun näköiseni.


Ennen joulua vietin paljon aikaa kirjonnan ääressä. Siinä ääriviivoja pistellessä myös ajatukset minun joulustani kirkastuivat ja kirjomalla syntyikin paljon hyvää fiilistä sekä joitakin jouluisia tuotteita. Tämä hahmokirjonnaksi ristimäni Doodle Stitching on saanut innoituksensa Aimee Rayn Doodle Stitchingistä ja erityisesti hänen uunituoreesta The Holiday Motif Collection- kirjasta. Kirjontaa syntyy hitaasti, vaikka keskittyykin lähinnä ääriviivojen kirjomiseen, joten melko tarkkaan sai valita mitä kirjoo. Mikä olisi minulle sitä kaikkein jouluisinta?


Tottahan jouluun nyt neuloinen kuuluu, vaikken sormet ruvella joululahjoja vääntänytkään. Riemastuttavinta, mitä neulomisen saralla tänä jouluna tapahtui, oli ehdottomasti Missä neuloimme kerran- blogin Jämälankasukkajoulukalenteri. Siinä oli suorittaminen tipotiessään, kun päivän raitaa neuloi. Kyllähän, valmiit sukat melkoinen värioksennus ovat, mutta kaikessa riemunkirjavuudessaan, varsin nokkela argumentti anglosaksisessa maailmassa vellovalle nolojen jouluvillapaitojen kulttuurille. Ja olihan tämä kaikessa mielekkyydessään myös hyvä tapa tuhota noita jämälankoja.


Tein vain neljä joulukorttia. Korttien vääntäminen liukuhihnatyöskentelynä ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta. Tein vain sellaiset kortit, joiden tehtävänä oli välittää väkevä viesti ajatuksista, joita halusin noiden korttien vastaanottajille välittää. Näin ollen, rankan karsinnan myötä myös joulukorttien tekeminen oli nautinnollista, ajatus pysyi hyvin mukana ja korteista tuli yksilöllisiä sekä henkilökohtaisia.



Minun jouluuni eivät kuuluneet klassiset jouluruuat, eikä klassinen joulupuu, mutta ihania herkkututtavuuksia syntyi sitäkin enemmän ja leppoisassa tahdissa tuli tehtyä niin mallasleipää, kuin stiltonviikunapiiraita. Klassikoksi muodostunut jouluhalko odottaa vielä hetkeään ja suurempaa syöjäjoukkoa. Kyllähän joulufiilistä löytyy varmasti suurien juhlapöytien äärestä ja iloisesta jouluväestä, mutta aivan yhtä hyvin, ainakin minä voin nauttia ihan kahden kesken ja kaikessa rauhassa.


Kaiken kruunasi sää. Olen joskus leikkinyt japanilaisen kirsikankukkajuhlan ajatuksella sovellettuna jouluun. Olen ymmärtänyt, että kirsikankukkajuhlien ajankohdan määrittää se koska puut kukkivat. Ja koska joulun sää sekä erityisesti sen valkoisuus ovat yksi suurimmista puheenaiheista joulun tuntumassa, niin mitäpä jos sitä juhlittaisi silloin, kun on lunta maassa ja maisema valkoinen. Tänä jouluna, täällä Helsingissä tuo ihana valkoisuus osui kohdalleen erityisen tunnelmallisesti ja Louis Amstroging tulkintaan valkoisesta joulusta oli helppo samaistua.



perjantai 5. joulukuuta 2014

5. luukku: Tähtikorvakorut suklaakonvehtien papereista

Minun vuoroni oli täyttää Facebookin Käsityöblogit ryhmän joulukalenterin 5. luukku. Täällä kääreistä tuleekin tällä kertaa täytettä. Joulu on ehdottomasti suklaan aikaa. Ja valitettavasti myös erilaisia käärepapereita kertyy paljon. Tässä askartelussa vaatimus karkkipaperille on, että se on tukevampi alumiinifoliota muistuttava. Ainakin Anton Bergin Sweet Moments- suklaat ovat kääritty tarkoitukseen sopivaan paperiin. Tähtien väritykseen voi vaikuttaa valitsemalla miten taitteluun sopiva neliön karkkipaperista leikkaa.


Tähtien taitteluun olen käyttänyt tätä Origami Ninjatähden taitteluohjetta. Taitteluvaiheen 5 jälkeen olen pujottanut korupiikin jomman kumman, toisiinsa kiinnitettävän osan sisälle niin, että se kulkee tähden läpi sakarasta sakaraan. Sitten vain jatketaan taittelua kunnes tähti on valmis. Lopuksi vielä kiinnitetään korvakorukoukut. Tähän miniatyyritaitteluun tarvitset siis vain karkkipapereita, korupiikkejä sekä korviskoukkuja. Minusta ainakin näissä korviksissa on hauskaa pikkujoulufiilistä.


Luukku 4 löytyy Inspiraation vietävänä- blogista ja luukku 6 aukeaa : Villa Nanna blogissa. (linkki edit: 9.12.2014)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014

Minusta joulun odottaminen ja puuhailu ennen joulua on itseasiassa mukavampaa kuin itse isot pyhät. On ihanaa keksiä erilaisia ilahduttavia asioita ja punoa jouluisia hyvänmielen ajatuksia käsitöihini. Hidastahan sellainen on kuin mikä, mutta mitä sitten. Mieluummin vähän ja ajatuksella kuin hurjaa kaman hamstraamista silmät kiiluen. Ajatushan se lopulta ratkaisee ja jos ei ole rahkeita ajatella, niin on luultavasti haukannut liian ison palan. Vähemmän on siis enemmän ja työlleen olisi hyvä antaa arvoa. Kuinka monta suloista ajatusta lahjansaajasta sitä ehtiikään ajatella käsityötä tehdessä verrattuna siihen, että suhaa kiireessä, ruuhkaisessa kaupassa tuhat muutakin asiaa listalla. Ja toisaalta, jos lahjansaaja ei syystä tai toisesta halua käsitöihin sisäänleivottua arvonantoa huomata, niin ehkäpä hän ei ole halukas ilahtumaan ylipäänsä. Tässä tapauksessa tekijä voi suunnata voimavaransa muualle ja suorittamisen sijaan nauttia siitä taidosta mikä hänellä on.

Jouluna 2009 maalaamani kuvat.
Missä neuloimme kerran- blogin Jämälankavillasukkajoulukalenteri on täydellinen tapa rauhoittua nauttimaan päivittäin siitä käsintehdystä joulusta, josta ainakin tämä käsityöläinen nauttii. Sukat ovat jo hyvällä alulla ja tunnen olevani pikkuinen tyttö, joka malttamattomasti odottaa seuraavaa aamua, jotta saa nähdä sukkansa seuraavan raidan. Idea on nerokas. Tällä samalla idealla voisi neuloa jonkin merkkipäiväneuleen. Jokaiseen neulepintaan liittäisi vaikkapa valokuvan ja hakisi inspiraation siitä. Hmm... Syntyisiköhän tällä tavalla upea pipo vuoden 2014 kohokohdista? Kuten huomaatte, Neulistin ja Vyyhdin joulukalenteri-idea on inspiroiva! Keskityn nyt kuitenkin joulukalenterisukkien neulomiseen. Yritän postata päivän raidat Instagramiin reunaehtoineen. Saahan nähdä miten tässä käy.

Jämälankavillasukkajoulukalenterin 1. luukku

Jämälankavillasukkajoulukalenterin 2. luukku
Minä käytän vähän paksumpia lankoja, sillä sellaisia löytyy varastosta enemmän ja miksi sitä ei käyttäisi suosikkejaan tällaiseen nautiskeluun eli sport- vahvuisilla langoilla ja 3 mm:n puikoilla mennään. Suosittelen kokeilemaan Judy's magic cast-on:ia (Judy's Magic Cast On (Starting Toe Up Socks) tai Knittyn kuvitettu ohje), jos ette ole vielä koittaneet ja vaikkette tähän joulukalenterivillitykseen osallistuisikaan.


Olen mukana myös Käsityöblogit- facebookryhmän yhteisessä  joulukalenterissa ja perjantaina selviää mitä Lempileikin luukusta paljastuu.