sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pieni karitsa ja kasvuhaasteita

Tämä on postaus neuleen muotoilusta parhaimmillaan sekä siitä kuinka minusta ei ole sokeaksi seuraajaksi (Ameriikan termi blind follower, on minusta varsin kuvaava) mitä ohjeisiin tulee.


Neulontaan innoitti tuo tädin Kullannuppu. Tottahan hän nyt neulehaalarin tarvitsee. Toisaalta mitä käsintehtyä hän nyt ei minun näkökulmastani tarvitsisi? Entuudestaan tiesin, että paksumpi, valkoinen babyalpakka ja ainaoikea neuelpinta tuottavat karitsaefektiä, joka tässä yhteydessä voisi olla toimiva elementti. Surffailin Ravelryssä pitkään sopivaa mallia. Kuvista ei todellakaan käynyt ilmi kuinka tuo haalari syntyy, mutta se näytti mielenkiintoiselta. Kokokin vaikutti tavoitteisiini nähden sopivalta ja testin jälkeen tiheyskin täsmäsi. Olen siis tutustunut neulesuunnittelun "Grand old ladyn" Elisabeth Zimmermanniin Baby Surprise Jacketin myötä. Zimmerman uudisti neuletaperinnettä merkittävästi anglosaksisessa maailmassa. Hän oli mm. vahva suljettujen neuleiden ja saumattomuuden puolestapuhuja. Se näkyy voimakkaasti myös nutussa jonka neuloin.


Beggy Boisvert on tuon Zimmermannin nutun pohjalta generoinut haalarin. Minun haasteekseni osottautui se, ettei tarjolla ollut kaavioita, josta olisin nähnyt mitä olen tekemässä tai edes mittoja, joiden avulla soveltaa. Jouduin siis sokeasti luottamaan kerros kerrokselta etenevään ohjeeseen, joka sitten hyppäsi vielä toiseen ohjeeseen, kun nuttuosa oli neulottu. Nuttuosaan löysin Suuri käsityö- lehdestä kuvitetun ohjeen, mutta uskokaa tai älkää, nuo kuvaatkaan eivät auttaneet minua hahmottamaan mitä olin neulomassa. Tilanne kyllä helpotti, kun pääsin lahkeisiin asti ja neulepinta oli minusta ihana ja pehmoisa ja vain parasta tälle lapselle ja mitä niitä nyt oli.


Haalari valmistui ja siihen tarvittiin napit. Tuo kokolailla hillitty valkoinen kutsui käyttämään iloisia, keskenään erivärisiä nappeja, mutta varastoista tai tielleni osuineista kaupoista ei löytynyt visiotani vastaavia. Nähtyäni nuo leppikset Sinellissä, suunnitelmani muuttui ja karitsa sai kaverikseen ison lauman leppisiä :-)


Sitten tulivat ensimmäiset viileät kelit ja haalari oli saatava lapsen päälle. Pohdin hupunkin tekemistä, mutta nähtyäni huppuversioita Ravelryssä, luovuin ideasta. Vielä viimeiset reunakerrokset ja päättely. Pääteltävää ei ollut paljon ja saumaamista vielä vähemmän. Tässä haalarissa on siis vain kaksi saumaa, hihasaumat ja sanoinko jo lähinnä lyhennetyin kerroksin toteutettu muotoilu on nerokas. Tässä ollaan neulonnan ytimessä, jos minulta kysytään. Ei mitään kaavoitettujen kappaleiden silppua ja saumoja, vaan neulomista ja neulomalla muotoilua. Ihan mahtavaa!


Leppäkertut asettuivat paikoilleen ja haalari tuli valmiiksi.


Haalari ylitti kaikki odotukseni ja olen siihen niin tyytyväinen. Juuri tuollaisen haalarin halusin veljentytölleni tehdä. Minusta ajatus siitä, että hänet kääritään tuohon pehmoiseen alpakkaan, jotta hän pysyy lämpinä, kun ilma viilenee, tuntuu vaan niin ihanalta. Vähän kuin voisin pitää häntä sylissä koko ajan. Tässä voisi taustalla olla sellaista nelikuisen hymyilyä, kujertelua ja viuhtomista, sillä sellaiset mielikuvat minun mieleeni nousivat haalarin valmistuttua.


Lapsi sai haalarin päälleen ja oli edellisellä viikolla kasvanut ihan silmissä. Tapaamistemme välissä oli todellakin vain viikko ja sen pystyi ihan näköaistinvaraisesti arvioimaan, että lisämittaa oli tullut.


Haalarin pituus kyllä riitti, mutta hihat ja lahkeet vaativat pitkävartista sukkaa ja lapasta. Haalari oli myös lapsen äidille niin mieleinen, että näitä vauvan kanssa koettavia yllätyksiä päädyttiin uhmaamaan ja minä olin kerrankin onnellinen siitä, ettei alpakka palaudu villan tapaan ja haalari saanee vähän lisämittaa käytössä. (Minua ilahduttaa myös se, että kastelahjaksi tekemäni peitto on aktiivisessa käytössä, kuten kuvasta näkyy :-)

Ohje on siis hyvin nafti koko 68 cm, sillä tein pituuteen parin sentin edestä lisäkerroksia ja kuvittelin tekeväni enemmänkin 74 cm kokoisen haalarin, joka menisi ainakin alkukevääseen asti. Hahmottelin mittoja ja kaavakuvia valokuvien päälle. Ehkä jonkun toisen ei tarvitse nyt olla sokea seuraaja ja ainakin minulla on nyt muistissa asioita, jotka helpottavat seuraavan haalarin neulomista mittojen mukaan. Kuten olen kuvaan englanniksi kirjoittanut. Mittoihin sisältyy tuo viimeiseksi neulottu 3 cm:n reuna.




Tarkemmat tiedot Ravelrystä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ne pienet suloiset asiat

Yhteiselomme alettua, päätimme pyrkiä konkreetisesti huomaamaan pieniä asioita ja iloitsemaan niistä, jos ei nyt viikkotasolla, niin kuukausittain ainakin. Totesimme, että kaikessa makeudessaankin suloisuus ja pienet ihanat jutut ovat tervetulleita, sopivat meille. Pyrkimys ei ole kartuttaa kamakasoja, mutta täytyy kyllä myöntää, että häneltä saamani kortit olen koonnut albumiin. Siitä on tullut sellainen suloisten muistojen kirja. Ihanaa muistojen pääomaa tämä päätöksemme on kerryttänyt kaikkinensa. Valinta oli vakea, kaikki eivät päässeet mukaan.




Ajatukset näiden suloisuuksien takana ovat sitä kaikkein tärkeintä ja käsitöin maailmaa jäsentävälle ajatusten konkretisointi omien käsien kautta, on tietysti hyvin sopiva ratkaisu. Me molemmat olemme tyytyväisiä alussa tekemäämme päätökseen <3

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Raitakaava

Voisin kuvitella, että meillä kaikilla on sellaisia luotto- tai "turva"- käsitöitä, joiden tekeminen tuntuu aina hyvältä idealta. Siinä on varmaankin vaihtelua, onko se oleellinen tekijä aina samanlaisena toistuva malli tai lanka tai väri tai joku muu. Minun luottokäsityöni on raitasormikkaat. Handun liukuvärjätty lanka on toiminut joka kerta mainiosti, vaikka silmukkamääriä onkin muokkailtu kulloisenkin tiheyden sekä tarpeen mukaan. Kahlattuani erilaisten ohjeiden läpi, olen lopulta päätynyt tällaiseen kaavaan.


Neuleohjeen pystyy hyvin laskeskelemaan tiheyden avulla vaikka Punomossa esitellyn logiikan mukaan. Ranneke tai varsi, kuinka sitä nyt haluaan kutsua, neulotaan jousteena. Minä käytän jousteissa paljon kierrettyjä silmukoita, mutta sehän nyt on lähinnä makuasia ja jousteen rytmi on ollut kaksi tai neljä silmukkaa.


Tuossa Punomon ohjeessa tehdään hankapeukalo, jossa merkkilanka neulotaan peukalon hankaan merkitsemään myöhemmin neulottavan peukalon paikkaa. Minä kuitenkin suosin peukalokiilaa, vaikkakin samalla tavalla peukalo varsinaisesti neulotaan sormikkaan muuten valmistuttua. Hauska efekti syntyy myös niin, että neuloo peukalon kokonaisuudessaan nurjilla silmukoilla. Tämän toteutin noissa alla olevissa sormikkaissa.


Välikerrosten neulomisesta kämmenosan yläreunaan pikkusormen ja kolmen muun sormen välille tuntuu myöskin olevan monenlaisia näkemyksiä. Minun käsissäni noiden sormien tyvet ovat eri tasolla, joten istuvuussyistä teen nuo välikerrokset.


Punomo suosittelee kärkikavennusten tekemistä sormienpäihin, mutta minun kaavaani se ei kuulu. Kun sormi on halutun mittainen venytän ensimmäisen silmukan kaikkien muiden silmukoiden läpi, katkaisen langan ja pujotan langan pään, silmukoiden läpi venytetyn silmukan läpi ja kiristän. Varmistan tämän vielä muutamalla solmulla, tietoisesti villalangansolmimiskieltoa uhmaten. Perusteluni tälle on, että minusta menetelmälläni saa istuvammat sormet. Minun sormeni eivät ainakaan ole niin suipot, että ne istuisivat hyvin kärkikavennusten tuottamaan sormeen.


Peukalokiilan tyveen poimin runsaasti silmukoita välttääkseni reikien syntymisen. Seuraavilla kierroksilla sitten kaventelen niitä lähinnä nostettujen silmukoiden kohdalla. Kaventaminen nostettujen sekä peukalokiilaan aiemmin tehtyjen silmukoisen saumakohdassa on myös hyväksi havaittu keino reikien välttämiseksi. Kavennusten jälkeen peukalon silmukkamäärä on noin 2/3 osaa kämmenosan yhdellä puikolla olleesta silmukkamäärästä.


Parasta sormikkaiden neulomisesa on kuitenkin se jännitynäytelmä, jonka tällaisen liukuvärjätyn langan neulominen tuottaa. Erilaiset silmukkamäärät tuottavat erikokoisia raitapintoja. Näitä sormikkaita tehdessäni en ole tehnyt mitään tarkkoja laskelmia tai väriasemointeja. Ilun värjäykset ovat toimineet minusta tosi hyvin tässä puuhassa ja tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta sitä mainiota tuntumaa, joka näissä langoissa on. Tässä postauksessa kuvaamani kaavan haaste on, että käsi, johon sormikkaita neulotaan täytyy olla saatavalilla tai sitten on täytynyt olla niin nokkela, että on ottanut mitat etukäteen. Minä olen kokenut, että oma käsi on monessa tilanteessa hyvin toimiva mittatikku.


Suosittelen kokeilemaan! Tämä se on kuulkaa ihanaa puuhaa!

Tarkempia tietoja sormikkaista Ravelryssä

perjantai 10. lokakuuta 2014

Riemukasta ripottelua

Voi mikä ihana, riemukas löytö minua odotti Napit puuttuu blogissa. Postaus kuvineen kutsui seireenin lailla varsinaisen lähteen eli Veera Välimäen Simple Sprinklen luokse. Tämän prosessin tuoma neulomisen riemu on juuri sitä parhaimman sorttista, jossa kaikki loksahtaa paikalleen.






Mehukas ontelolanka löytyi New Yorkista, Knitty Citystä, viime toukokuussa. Ensimmäisellä yrityksellä käsittelin sitä kalaverkkopitsillä baktushengessä, mutta jotenkin se vain tuntui vaikealta, eikä oikein asettunut puikoille, vaikka sitkeästi yritin 2/3 huivia. Simple Sprinkleen törmättyäni tämän langan kohtalo oli selvä. Tarkistin tiheyden ja puikot kävivät viuhumaan ja jämälanka ujuttautui saumattomasti mukaan.


Tässä mallissa likuvärillä ja yksivärisellä viskoosin kiiltävällä pinnalla leikkiminen oli mitä puhtainta riemua ja huivi valmistui tosi joutuisasti muutamassa illassa. Sain sen pääteltyä juuri sopivasti asusteeksi Lontoon reisulleni. Viime viikonloppuna siellä oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, enkä voinut vastustaa tuubin kuvaamista lontoolaisessa puistossa.







Ja tämä riemukas ripottelu ei todellakaan jäänyt tähän. Uusi on jo puikoilla ja värivisioita olisi ainakin neljään huiviin. Saahan nähdä muotoutuuko tästä joulun yllätyslahja, joka paljastuu paketista paketin jälkeen. John Lewisin suurelta käsityöosastolta mukaan tarttui Debbie Blissin Luxury Silk- lankaa, joka ainakin neuloutuu ripottelutuubiksi. Mitä sanotte? Olisko tällainen tuubi hyvä lahja?


Väänsin kuvallisen kaavion mallin oivaltavasta rakenteesta, sillä sellaista huomasin kaipaavani ensimmäistä tuubia neuloessani.


Yksityiskohdat valmistuneesta tuubista löytyy Ravelrystä. Ja Instasta voi seurata reaaliajassa mitä kässäilen.