sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Minun pieni, suloinen jouluni

Kuuntelen muutamia neulepodcasteja Rapakon takaa ja yhdessä niistä (Knitmore Girls) kannustettiin Saiturin joulun hengessä, käsityösaituruuteen (#grichalong). Teemme kuitenkin käsitöitä nauttiaksemme, joten miksi niin ei tapahtuisi aikana, jolloin ilmassa on juhlaa, satua ja taikaa. Miksi olisi syytä laittaa pystyyn nyrkkipaja, joka on yhtä hikeä ja suorittamista aattoon asti? Itse en osannut vastata tähän kysymykseen ja niinpä päädyin kokeilemaan kässäilijästä itsestään hyvältä tuntuvaa joulun valmistelua. Tulos ei ollut ehkä muodollisesti yhtä pätevä kuin nyrkkipajan seuraukset, mutta mieli on paljon parempi; rauhallinen ja onnellinen. Voin sanoa nauttineeni ja viettäneeni yhtä elämäni onnellisinta joulua. Se ei ole suuri ja mahtipontinen, mutta tuntuu hyvältä ja on taatusti minun näköiseni.


Ennen joulua vietin paljon aikaa kirjonnan ääressä. Siinä ääriviivoja pistellessä myös ajatukset minun joulustani kirkastuivat ja kirjomalla syntyikin paljon hyvää fiilistä sekä joitakin jouluisia tuotteita. Tämä hahmokirjonnaksi ristimäni Doodle Stitching on saanut innoituksensa Aimee Rayn Doodle Stitchingistä ja erityisesti hänen uunituoreesta The Holiday Motif Collection- kirjasta. Kirjontaa syntyy hitaasti, vaikka keskittyykin lähinnä ääriviivojen kirjomiseen, joten melko tarkkaan sai valita mitä kirjoo. Mikä olisi minulle sitä kaikkein jouluisinta?


Tottahan jouluun nyt neuloinen kuuluu, vaikken sormet ruvella joululahjoja vääntänytkään. Riemastuttavinta, mitä neulomisen saralla tänä jouluna tapahtui, oli ehdottomasti Missä neuloimme kerran- blogin Jämälankasukkajoulukalenteri. Siinä oli suorittaminen tipotiessään, kun päivän raitaa neuloi. Kyllähän, valmiit sukat melkoinen värioksennus ovat, mutta kaikessa riemunkirjavuudessaan, varsin nokkela argumentti anglosaksisessa maailmassa vellovalle nolojen jouluvillapaitojen kulttuurille. Ja olihan tämä kaikessa mielekkyydessään myös hyvä tapa tuhota noita jämälankoja.


Tein vain neljä joulukorttia. Korttien vääntäminen liukuhihnatyöskentelynä ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta. Tein vain sellaiset kortit, joiden tehtävänä oli välittää väkevä viesti ajatuksista, joita halusin noiden korttien vastaanottajille välittää. Näin ollen, rankan karsinnan myötä myös joulukorttien tekeminen oli nautinnollista, ajatus pysyi hyvin mukana ja korteista tuli yksilöllisiä sekä henkilökohtaisia.



Minun jouluuni eivät kuuluneet klassiset jouluruuat, eikä klassinen joulupuu, mutta ihania herkkututtavuuksia syntyi sitäkin enemmän ja leppoisassa tahdissa tuli tehtyä niin mallasleipää, kuin stiltonviikunapiiraita. Klassikoksi muodostunut jouluhalko odottaa vielä hetkeään ja suurempaa syöjäjoukkoa. Kyllähän joulufiilistä löytyy varmasti suurien juhlapöytien äärestä ja iloisesta jouluväestä, mutta aivan yhtä hyvin, ainakin minä voin nauttia ihan kahden kesken ja kaikessa rauhassa.


Kaiken kruunasi sää. Olen joskus leikkinyt japanilaisen kirsikankukkajuhlan ajatuksella sovellettuna jouluun. Olen ymmärtänyt, että kirsikankukkajuhlien ajankohdan määrittää se koska puut kukkivat. Ja koska joulun sää sekä erityisesti sen valkoisuus ovat yksi suurimmista puheenaiheista joulun tuntumassa, niin mitäpä jos sitä juhlittaisi silloin, kun on lunta maassa ja maisema valkoinen. Tänä jouluna, täällä Helsingissä tuo ihana valkoisuus osui kohdalleen erityisen tunnelmallisesti ja Louis Amstroging tulkintaan valkoisesta joulusta oli helppo samaistua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti