sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pimeässä leikkiä

Vaikka minä olen ollut hiljaa, eivät käteni ole olleet hiljaa. Enkä minä tarkoituksella ole ollut hiljaa. Maisterivaiheen opetusharjoittelu ja tämä marraskuinen harmaus ovat vaan saaneet hiljaiseksi tai paremminkin harmaaksi. Kuvat ovat harmaita ja sitä myöten postauksenikin tuntuvat tasapaksun harmailta. En haluaisi näyttää tätä minulle riemukasta ja iloa tuottavaa elämäntapaani harmaana. Sen kuuluisi räiskyä valoa ja kirvoittaa hymyjä. Parasta olisi, jos kirpoaisi äänekäs nauru, mutta se ei taida tällaisen kirjallisen julkaisemisen puitteissa olla kovin tavallista. En pidä valittamisesta tai selittelystä. Niitä koitan välttää blogissani, mutta mitä muutakaan se sellainen kurja, värit vääristävä harmaa, kirvoittaa kuin selittelyä ja valittamista?

(Craftivism)

Olen neulonut, kirjonut ja kutonut, sen minkä harjoittelultani olen ehtinyt. Puikoille on sattunut ohuita sukkalankoja, jotka tahtovat turhauttaa malttamatonta mieltä. Onneksi vastapainona on ollut paksumpaa silkkiä ja alpakkaa Simple Sprinklenä.

(Ravelry: Chap Cowl)

En oikein tiedä mikä ihmeen hulluus minulle iski, kun piti jälleen kerran yrittää ja todeta, ettei kirjoneule ole minun juttuni. Tai, no tiedänhän minä. Se oli Ann Kingstonen mahtava Potter- henkinen tupasukkaidea, johon oli ammennettu lisämaustetta keskiaikaisista malleista. Tällä kertaa yritin siis valmiilla mallilla. Viimeistään pitkien lankajuoksujen kanssa poltan hihani. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Pidin vaan niin kovasti tuosta tupasukka-ajatuksesta, että haksahdin vanhaan tuttuun ansaan...  Niinpä ajatus ja Handun herkkulangat saivat vielä uuden mahdollisuuden, hämmennän noihin Potter- sukkaideoihin vähän omiani ja luotan, että hyvä tulee, harharetkistä huolimatta.


Pari viikkoa sitten kävin kuuntelemassa Craftivistiä (Sarah Corbett). Inspiroiduin hänen maanläheisestä ja lempeästä lähestymistavastaan. Se sai minut kirjomaan. Omaksi hämmästyksekseni olen löytänyt itsestäni nimittäin kirjojan viime kevään kirjonnan kurssin jäljiltä. Toistaiseksi olen vain oman elämäni craftivisti ja hahmokirjon täysin omaksi ilokseni, mutta nyt tämä taivas auennut minulle ja kukaan ei voi tietää mihin se vielä johtaa. Kuten arvata saattaa, ideoita kyllä riittää, vaikken ole lähtenyt holtittomasti sooloilemaan. Olen hankkinut Aimee Rayn kaksi Doodle Stitching kirjaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti