sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pieni karitsa ja kasvuhaasteita

Tämä on postaus neuleen muotoilusta parhaimmillaan sekä siitä kuinka minusta ei ole sokeaksi seuraajaksi (Ameriikan termi blind follower, on minusta varsin kuvaava) mitä ohjeisiin tulee.


Neulontaan innoitti tuo tädin Kullannuppu. Tottahan hän nyt neulehaalarin tarvitsee. Toisaalta mitä käsintehtyä hän nyt ei minun näkökulmastani tarvitsisi? Entuudestaan tiesin, että paksumpi, valkoinen babyalpakka ja ainaoikea neuelpinta tuottavat karitsaefektiä, joka tässä yhteydessä voisi olla toimiva elementti. Surffailin Ravelryssä pitkään sopivaa mallia. Kuvista ei todellakaan käynyt ilmi kuinka tuo haalari syntyy, mutta se näytti mielenkiintoiselta. Kokokin vaikutti tavoitteisiini nähden sopivalta ja testin jälkeen tiheyskin täsmäsi. Olen siis tutustunut neulesuunnittelun "Grand old ladyn" Elisabeth Zimmermanniin Baby Surprise Jacketin myötä. Zimmerman uudisti neuletaperinnettä merkittävästi anglosaksisessa maailmassa. Hän oli mm. vahva suljettujen neuleiden ja saumattomuuden puolestapuhuja. Se näkyy voimakkaasti myös nutussa jonka neuloin.


Beggy Boisvert on tuon Zimmermannin nutun pohjalta generoinut haalarin. Minun haasteekseni osottautui se, ettei tarjolla ollut kaavioita, josta olisin nähnyt mitä olen tekemässä tai edes mittoja, joiden avulla soveltaa. Jouduin siis sokeasti luottamaan kerros kerrokselta etenevään ohjeeseen, joka sitten hyppäsi vielä toiseen ohjeeseen, kun nuttuosa oli neulottu. Nuttuosaan löysin Suuri käsityö- lehdestä kuvitetun ohjeen, mutta uskokaa tai älkää, nuo kuvaatkaan eivät auttaneet minua hahmottamaan mitä olin neulomassa. Tilanne kyllä helpotti, kun pääsin lahkeisiin asti ja neulepinta oli minusta ihana ja pehmoisa ja vain parasta tälle lapselle ja mitä niitä nyt oli.


Haalari valmistui ja siihen tarvittiin napit. Tuo kokolailla hillitty valkoinen kutsui käyttämään iloisia, keskenään erivärisiä nappeja, mutta varastoista tai tielleni osuineista kaupoista ei löytynyt visiotani vastaavia. Nähtyäni nuo leppikset Sinellissä, suunnitelmani muuttui ja karitsa sai kaverikseen ison lauman leppisiä :-)


Sitten tulivat ensimmäiset viileät kelit ja haalari oli saatava lapsen päälle. Pohdin hupunkin tekemistä, mutta nähtyäni huppuversioita Ravelryssä, luovuin ideasta. Vielä viimeiset reunakerrokset ja päättely. Pääteltävää ei ollut paljon ja saumaamista vielä vähemmän. Tässä haalarissa on siis vain kaksi saumaa, hihasaumat ja sanoinko jo lähinnä lyhennetyin kerroksin toteutettu muotoilu on nerokas. Tässä ollaan neulonnan ytimessä, jos minulta kysytään. Ei mitään kaavoitettujen kappaleiden silppua ja saumoja, vaan neulomista ja neulomalla muotoilua. Ihan mahtavaa!


Leppäkertut asettuivat paikoilleen ja haalari tuli valmiiksi.


Haalari ylitti kaikki odotukseni ja olen siihen niin tyytyväinen. Juuri tuollaisen haalarin halusin veljentytölleni tehdä. Minusta ajatus siitä, että hänet kääritään tuohon pehmoiseen alpakkaan, jotta hän pysyy lämpinä, kun ilma viilenee, tuntuu vaan niin ihanalta. Vähän kuin voisin pitää häntä sylissä koko ajan. Tässä voisi taustalla olla sellaista nelikuisen hymyilyä, kujertelua ja viuhtomista, sillä sellaiset mielikuvat minun mieleeni nousivat haalarin valmistuttua.


Lapsi sai haalarin päälleen ja oli edellisellä viikolla kasvanut ihan silmissä. Tapaamistemme välissä oli todellakin vain viikko ja sen pystyi ihan näköaistinvaraisesti arvioimaan, että lisämittaa oli tullut.


Haalarin pituus kyllä riitti, mutta hihat ja lahkeet vaativat pitkävartista sukkaa ja lapasta. Haalari oli myös lapsen äidille niin mieleinen, että näitä vauvan kanssa koettavia yllätyksiä päädyttiin uhmaamaan ja minä olin kerrankin onnellinen siitä, ettei alpakka palaudu villan tapaan ja haalari saanee vähän lisämittaa käytössä. (Minua ilahduttaa myös se, että kastelahjaksi tekemäni peitto on aktiivisessa käytössä, kuten kuvasta näkyy :-)

Ohje on siis hyvin nafti koko 68 cm, sillä tein pituuteen parin sentin edestä lisäkerroksia ja kuvittelin tekeväni enemmänkin 74 cm kokoisen haalarin, joka menisi ainakin alkukevääseen asti. Hahmottelin mittoja ja kaavakuvia valokuvien päälle. Ehkä jonkun toisen ei tarvitse nyt olla sokea seuraaja ja ainakin minulla on nyt muistissa asioita, jotka helpottavat seuraavan haalarin neulomista mittojen mukaan. Kuten olen kuvaan englanniksi kirjoittanut. Mittoihin sisältyy tuo viimeiseksi neulottu 3 cm:n reuna.




Tarkemmat tiedot Ravelrystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti